Vanhat Vihellyksen tarinat > 4: Pokékokki ahdingossa

Tämä tarina on alun perin kirjoitettu Lokakuussa 2012.

Huokaisin. Katselin Qwillin yritystä pyydystää itselleen Sewaddlea.
”Mene, Jim!” Qwill komensi Chimchariaan. ”Tee Ember!”
”Chim…chaaaaar!” Qwill Chimchar huusi ja sen suusta pulppusi pieniä palavia tuli hiukkasia. Ne osuivat suoraan Sewaddleen.
”Hyvä!” Qwill kehui. ”Nyt! Matkaan poképallo!”
Hän heitti poképallon pökerryksissä olevaa Sewaddlea kohti. Pallo imaisi toukkamaisen pokémonin sisään ja laskeutui maahan. Se pyörähti kerran, ja toisen ja vielä kolmannenkin, kunnes se jäi maahan liikkumattomana.
”Ja siellä on.” Qwill hymyili. ”Hyvää työtä, Jim!”
”Chaar.” Pokémon hymähti.   
Qwill kutsui sen takaisin palloonsa ja hymyili tyytyväisenä.
”Mennäänkö sitten?” Hän rallatti.
”Sinäpä piristyit äkkiä.” Minä mutisin. ”Olisi pitänyt ottaa hoitaja Joy mukaan..”
”M-Mitä ihmettä oikein horiset, Harley?” Qwillin pärstä levähti ja hänen kasvonsa olivat todella näkemisen arvoiset.
”Sitä mitä sanoin.” Minä hymähdin ja lähdin juoksemaan pitkin tietä, nauraen.
”Harley!” Qwill huusi. ”Odota, tuo saattaa olla vaarallista..villi pokémonit..!”
”Joo, joo!” Minä huusin. ”En minä heinikkoon mene!”
Tosin en odottanut että vihainen Ledyba tulee vastaan, ja päättää käyttää minuun tacklea. En edes nähnyt sitä. Se yht’äkkiä se vain ilmestyi jostain ja tyrkkäsi minut kumoon.
”Harley!” Qwill huusi. ”Sattuiko?”
Katsahdin ilmassa pörräävää pokémonia varovasti. Se huomasi ettei isku juuri vaikuttanut minuun – ainakaan sen mielestä.
Se kääntyi iskeäkseen uudelleen, täytyy sanoa että tällä kertaa Ozzy ajoitti hyvin luvattoman pallosta tulonsa.
Se hyppäsi heti eteeni, ja katsoi uutta tuttavuutta vihaisesti.
”Osha!”
Sitten se ruiskutti vesiryöpyn Ledyban päälle, niin voimakkaasti että pokémon katsoi parhaaksi häipyä.

Huokaisin helpottuneena. ”Kiitti, Ozzy.”
”Oshawott!” Ozzy nyökkäili omahyväisesti päätään.
”Harley, sattuiko?” Qwill huusi ja hölkkäsi luokseni. ”Minähän sanoin!”
”No joo, joo.” Minä mutisin. ”Ei sattunut.”
Paljoa. Mutta sen, jätin sanomatta. Nousin ylös maasta ja pyyhin hiekkatiestä lähteneen tomun vaatteistani.
”Kiitti, Ozzy.” Minä sanoin ja taputin Oshawottiani päähän. ”Teit hyvin.”
”Wott!” Ozzy hihkaisi.
”Oletko nyt ihan varmasti kunnossa?” Qwill kyseli.
Minä huokaisin. ”Ozzy. Miten olisi pieni Water Gun tuohon suuntaan?”
Osoitin veljeäni.
”Osha!” Ozzy nyökkäsi viekas virne kasvoillaan ja tuijotti Qwilliä. Pian sen suusta pulppusi vesi suihku, joka osui suoraan Qwillin kasvoille.
”Ghei!” Qwill murahti.
”Joko nyt uskot että olen kunnossa?” Minä virnistin, kutsuin Ozzyn takaisin palloonsa ja jatkoin hyvillä mielin matkaa.
”Mutta kai sinä ymmärrät, että täällä pitää olla varovainen?” Qwill kärtti.
”No joo joo, mutsi.” Minä mutisin. Juku, tästä tulisi vielä piiitkä matka..

Matka seuraavaan kaupunkiin oli pidempi, ja Qwillin masentavalla seuralla, aika tuntui vain matelevan. En edes tiedä kuinka monta kertaa sen matkan aikana huokailin. Minua alkoi väsyttää tylsän isoveljen pokémon ja ole varovainen-valistus.
Route kakkosella ei ollut oikeastaan mitään merkittävää. Metsää ja ruohikkoa silmän kantamattomiin. Uusi huokaus.
Tämä oli tylsää.  Miksei nyt voisi tapahtua jotain jännittävää tapahtua, miksei jossain voisi vaikkapa pamahtaa tai jotain?
Sanotaan ettei tuollaista saisi toivoa, sillä se saattaa toteutua.
Niin.
Ennen kuin ehdin sanoa ”Voi Tylsyys!” kuulin meteliä edestä, kauempaa tieltä.
”Mikäs se tuo oli?” Kysyin itseltäni ja lähdin juoksemaan melskettä kohti.
”Hei-!” Qwill huusi perääni. ”Älä lähde omin päin minnekään!”
Mutta juuri nyt olin liian tylsistynyt kuuntelemaan häntä. Tuolla edessäpäin oli jotain, paljon mielenkiintoisempaa kuin Qwill.
Ja oli kuulkaa hyvä että satuin paikalle. Siellä oli menossa tappelu. Melko yksipuolinen tappelu olikin, kolme konnan näköistä univormu poikaa ja yksi ei univormu poika, joka näytti olevan pulassa.

”No niin, pätkä.” Puhisi sellainen pottatukka, jolla oli kierot turkoosit silmät ja kasvoilla omahyväinen virne, vähän niin kuin sillä Fritzillä. Mutta Fritz se ei ollut, näillä oli punaruskeat paidat, joiden rinnuksiin oli raapustettu ”Terra Enterprise”, lisäksi niillä oli tummat farkut. Epäilyttävän näköisiä hyypiöitä. Mutta koska en ollut varma tilanteesta, piilouduin koivun varjoon, siksi kunnes olisin varma, kannattiko tuohon osallistua.
”Se taitaakin loppua tähän.” Kiero silmä mahtaili. ”Ei sinulla ole enää mitään mahdollisuuksia, kaikki pokémonisi ovat pyörtyneet!”
”Anna loput tänne sovinnolla!” Sanoi toinen luihun näköinen poika haastavasti.
”Niin!” Kolmas mahtaili.
”Ei!” Pulassa oleva kiisti. ”Minulla on vielä yksi eikä kunnon kouluttaja luovuta taistelutta!”
Kolme vastaan yksi? Ei reilua!
”Vai että kolme yhtä vastaan?”  Minä avasin suuni. Pulassa oleva poika, sillä oli mintun vihreät jokseenkin pystyt hiukset, otsalle oli sidottu punainen huivi, hänen silmänsä olivat myös mintun vihreät ja asu koostui valko-keltaisesta hupparista ja beigen värisistä housuista. Poika säikähti ääntäni, siltä se ainakin näytti.
Keskimmäinen niistä konnista vislasi. ”No kukas sieltä tuli?”
Mulkaisin häntä vihaisesti. ”Tyttö joka potkii sinua persuksille!”
”Outs.” Poika nauroi. ”Taidatkin olla tämän nynnyn pelastava enkeli?”
”Leipä läpi kiinni.” Minä mutisin. ”Kitty, lavalle!”
Heitin maahan poképallon, josta Kitty hyppäsi innoissaan ulos.
”Nya!”
”Kas, miten söpö Skitty.” Poika naurahti. ”Sopii söpölle kouluttajalle.” Hän iski silmää.
Selkäni takaa rykäys. ”Pidä likaiset näppisi vain sillä puolella!”
”Qwill, painu kuuseen.” Sanoin vaistomaisesti.
”Mitä täällä tapahtuu?” Qwill kysyi siltä juipilta, joka näytti olevan ahdingossa.
”Nuo tyypit ovat varkaita.” Selitti hän. ”Terra Enterprisesta.”
”Terra Enterprisesta?” Minä toistin.
”Paikallinen rikollisjärjestö.” Poika vastasi. ”Yrittivät pölliä minunkin pokémonini.”
”Sinulla on vielä yksi?” Minä varmistin. ”Meitä on kolme kolmea vastaan.”
”Autatteko minua?” Poika sönkötti.
”En minä muuten olisi Kittyä esiin kutsunut!” Minä huudahdin. ”Vauhtia masiinaan Qwill!”
Qwill hymähti. ”Mentiin, Dara!”
Qwill heitti poképallonsa maahan, sen sisältä astui pieni kokoinen Deerling.
”Deer, Deer!” Se äännähti.
”Ulos, Lupin!” Ahdingossa oleva poika heitti puolestaan maahan oman pallonsa.
Pallosta kompuroi esiin vihreää palloa muistuttava pokémon, jonka päässä keikkui keltainen sulka.
”Gulp!”
Kolmen hyypiön huulille kaareilivat hymyn poikaset. Ne heittivät yhtaikaa poképallonsa maahan. Drifloon, Ariados, Murkrow.
”Mitä tehdään?” Minä kysyin.
”Minä hoidan Ariadosin.” Qwill sanoi.
”Kitty on ketterä.” Minä huomautin. ”Otan Murkrow’n!”
”Minulle jää siis tuo Drifloon.” Poika pulassa mutisi. ”Aloitetaan!”

”Kitty, tee niin kuin viimeksikin.” Minä neuvoin. ”Hyökkää vasta kun minä sanon!”
”Nya!” Kitty naukui päättäväisesti.
”No niin, Claw aloita Peckillä!” Murkrow’n kouluttaja huudahti.
”Väistä sitä, Kitty!” Minä määräsin. ”Jos tuo nokka osuu sinuun, se saa pahaa jälkeä aikaan.”
”Nya!” Pokémon naukaisi, ja loikkasi sivuun ennen nokkaisun osumista.
”Hyppää, pyöri ja tee Tail Whip!” Minä huusin.
”Tee Pursuit!” Vieras konna määräsi. ”Iske suoraan!”
Murkrow teki kaarteen, sitten se syöksyi kohti Kittyä. Kitty värähti.
”Toimi suoraan!” Minä huusin. ”Onnistut kyllä!”
Ei Kitty olisi ehtinyt edes väistää. Tuo Murkrow oli supernopea. Mutta silti Kitty hyppäsi, pyöri ilmassa, niin se minimoi vahingot. Vaikka Murkrown terävä nokka viilsikin Kittyä, se pääsi silti tavoitteeseensa. Pursuit antoi Kittylle lisää vauhtia, niin että se liisi pokémonin yli ja iski Tail Whipin sijasta pyörivän tacklen.
”Vau, mikä liike!” Minä huikkasin. ”Hyvä Kitty.”
Kitty kuitenkin laskeutui maahan vatsalleen, sen pää vuoppui puolelta toiselle. Sitä huimasi.
”Nyt, Claw!” Terra Enterprisen konna riemuitsi. ”Tee Peck!”
Kitty ei millään ehtinyt pois alta, raukka-parka oli niin pökerryksissä, isku osui ja upposi, niin kovin että se lennätti pikku Kitty-raasun ilmaan. Siinä oli tilaisuus!
”Kitty, hyppää ilmasta sen selkään!” Minä huusin. ”Tee sitten Tackle!”
”Njah!” Kitty nyökkäsi ilmasta. Se käytti ilma virtaa hyväksi ja laskeutui jaloilleen Murkrow’n selkään.
”Ravista se pois!” Kouluttaja käski Murkrow’taan.
Siitä alkoi pikku-Kittyni vuoristorata, mutta Kitty oli päättänyt että siinä se pysyy! Se ei pudonnut, ei vaikka Murkrow kuinka yritti.
”Mahtavaa, Kitty!” Minä kehuin. ”Tee sama kuin viimeeksi, sitä Fritzin idioottia vastaan!”
”Nyaa!”
Kitty hyppäsi pois Murkrow’n selästä, se oli niin kevyt, ettei tuuli laskenut sitä heti maahan.
”Tee Peck!”
”Tail Whip!” Minä käskin. ”Tee se juuri ennen kuin isku osuu.”
”Nyaa!” Kitty vastasi.

Toisin kuin viimeeksi, Kitty ei värissyt. Se laskeutui tyynesti ja melkein tassut maahan porautuneena. Kun Murkrow sitten syöksyi ilman halki, Kitty odotti.
”Krääh!” Murkrow rääkäisi saavuttaessaan kohdettaan, ja juuri ennen osumaa, Kitty pomppasi tumman lintupokémonin nokan päälle, sitten se huitaisi hännällään Murkrow’n päätä, hyppäsi päätä hyppy-alustana käyttäen sen selkään.  Murkrow pää notkahteli puolelta toiselle, sitä vissiin huimasi.
”Tee Fake Out!” Minä komensin. ”Samalla tekniikalla kuin ennen!”
”Nya!” Kitty naukaisi.  Se teki uuden hypyn, eikä Murkrow huimauksen takia ehtinyt lentää pois alta. Kitty pyörähti ilmassa, ja läimäisi ensin eturaajoillaan Murkrow’n selkää ja sitten vielä hännällään, niin että pokémon alkoi vaappua.
Se putoaisi, tiesin sen, siksi oli parempi kutsua Kitty takaisin maan kamaralle.
”Kitty, tule alas!” Minä huusin. Niin se tulikin, hyppäsi suoraan syliini.
”Nah!” Kitty äännähti tyytyväisenä.
”Claw, takaisin!” Kouluttaja kutsui Mutkrow’n takaisin palloonsa ennen kuin se ehti pudota.
Sitten kouluttajan kelmi hymähti. ”Tämä ei jää tähän. Pidä se mielessäsi.”
Minä nyökkäsin. ”Ei takuulla, jos ahdistelette vielä muita kouluttajia.”

 
Lopulta ottelut olivat ohitse. Veljelläni ei ollut vaikeaa, mutta tällä pulassa olleella vihertukalla oli hieman vaikeuksia. Lopulta hänkin sai hoidettua ottelunsa kunnialla.
”Meidän pitäisi tehdä jotain.” Qwill sanoi roistojen lähdettyä.
”Ei niille voi mitään.” Sanoi vihertukka. ”Olen kiitollinen avustanne.”
Jatkoimme matkaa yhdessä, sillä vihertukka oli myös menossa Tallgrass Cityyn.
”O-Olin matkalla Tall Grass Cityyn kun nuo juipit hyökkäsivät.” Vihertukka kertoi matkalla. ”Hyökkäsivät kaikki kerralla, enkä voinut mitään.”
”Hyvä että Harley lähti harhailemaan.” Qwill nauroi.
”Eli minä.” Minä mutisin. ”Entäs sinä vihertukka?”
”Öh.. minun nimeni on Trev Riviéra.” Vihertukka sanoi. ”Olen pokékokki.”
”Pokékokki?” Minä kysyin. ”Mikä se on?”
”Kokki joka tekee ruokaa pokémonien kanssa.” Trev sanoi.
”Oletko hyväkin kokki?” Minä töksäytin. ”Minulla alkaa olla nälkä!”
Trev naurahti. ”No voisinhan minä kokata jotain.”
”Kuulostaa hyvältä!” Qwill julisti. ”Matkaa on vielä tovi, mutta me voisimme levätä ja antaa pokémonien vähän leikkiä keskenään.”

Teimme kuten Qwill ehdottikin. Trev alkoi laittaa ruokaa; hänellä oli mukanaan kannettava keittiö-setti, pata, aterin-setti, astiasto ja kasa erinäisiä raaka-aineita. Trev touhuisi ruokansa parissa jaloissaan yksi pokémoneistaan, Munchlax. Loput Trevin pokémonit, Gulpin ja Chikorita ottivat ruohikolla aurinkoa.
Kitty ja Ozzy sen sijaan leikkivät hippaa toistensa kanssa, ne juoksivat minun ympärilläni, ja Ozzy – kaatuili tuon tuostakin. Minä istuin maassa lepuuttaen jalkojani, Dara – isoveljen pokémon istui vieressäni, minua vahtaamassa.
Pieni Sewaddle seurasi tiivisti Jim-Chimchairia, myös Windy-Wingull oli mukana tutustumassa uuteen toveriin.
”Kuule Harley.” Trev sanoi äkkiä. ”Sinun Skittysi liikkeet olivat upeita.”
”Niin minustakin.” Minä hymyilin. ”Kitty on sellainen moni osaaja.”
”Nah!” Kitty kehräsi ja tuuppasi leikkisästi Ozzya.
”Se menestyisi varmasti hyvin kilpailuissa.” Trev vakuutti. ”Tarkoitan tietenkin pokémon kilpailuja.”
”Niitä joissa koordinaattorit käyvät.” Minä muistelin.
”Joko olet päättänyt ryhdytkö kouluttajaksi vai koordinaattoriksi?” Trev kysyi.
”En.” Minä huokaisin. ”Haluaisin kouluttajaksi, mutta myös kilpailut vaikuttavat kivoilta, enkä oikein tiedä..”
”Voithan koettaa molempia.” Qwill puuttui puheeseen. ”Eikös Tallgrass Cityssä ole pokémon kilpailu?”
”On siellä.” Trev kertoi. ”Voisit osallistua siihen.”
”Mutta entä Sali-ottelu?” Minä kysyin.
”Ehdit nekin.” Qwill vakuutti. ”Ei se Sali mihinkään karkaa!”
”Oshawott!” Ozzy nyökytti innoissaan päätään.
”Nyaah!” Kittykin naukui.
”No, ehkä minä yritän sitä.” Minä lupasin. ”Sitten Tallgrass Cityssä.”

Kommentit:

Cinna


Tarina #4

Ohhoh, koordinaattorikisa tulossa seuraavaksi? :>
Sinulla on kivoja nimiä. Terra Enterprise on varmaan omaperäisin pahisryhmittymän nimi, johon olen toistaiseksi törmännyt. 8) Ja pokekokki on jännä idea, tykkään.

Ozzy ja Skitty §15 ja sinä §20~

Vanhat Vihellyksen tarinat 2 > Matkalla kera isoveljen

Tämä tarina on alun perin kirjoitettu Syyskuussa 2012.

”Senkö sinä haluat?” Qwill kysyi. ”Vesityypin?”
”Mitä vikaa tyypissä on?” Minä murahdin. Mulkaisin rubiinin värisillä silmilläni veljeäni, joka olisi tietenkin toivonut minun valitsevan tulityypin, kuten hän itse valitsi.
”Oshawott!” Ozzy katsoi veljeäni vihaisesti ja heilutti kiivaasti tynkä-käsiään.
”Mutta Oshawotthan on hyvä pokémon!” Professori puuttui puheeseen. ”Mistä oikein tunnet sen, Harley?”
”Se sotki pihan.” Minä vastasin lyhyesti. ”Levitti lehdet, ja käskytin sen auttamaan.”
”Oshawott!” Ozzy alkoi heiluttaa sinistä muovi-haravaa esimerkillisesti.
”Ja se otti matkamuistonkin mukaan.” Minä naurahdin. ”Vai mitä, Ozzy?”
Taputin hellästi Ozzyn päälakea ja se äännähti tyytyväisesti.
”Wooot~”
”Tuosta Oshawottista on tullut paljon valitusta.” Professori huokaisi. ”Se karkailee, tekee kaupunkilaisille metkuja, eikä se ole kuunnellut tähän mennessä ketään.”
Professori katsoi minuun merkittävästi. ”Sen kouluttaja nimittäin hylkäsi sen.”
”Mitä?” Minä älähdin. ”Miksi? Ozzyhan on kiva pokémon ja sillä on ehkä hieman outo luonne, mutta..”
”Kouluttaja vain sanoi, ettei jaksa pokémoninsa hyper-aktiivista luonnetta.” Professori kuittasi. ”Ikävästi sanottu. Mutta ehkäpä sinä onnistut häntä paremmin.”
”Sehän nähdään.” Minä hymähdin ja nostin Ozzyn syliini. Kiersin käteni tiukasti Oshawottin ympärille ja painoin sen hellästi rintaani vasten.
”Ja älä sinä huoli, minä en hylkää sinua.” Kuiskasin hiljaa Ozzylle, niin hiljaa etteivät professori Mimosa saatikka Qwill kuulleet sitä.
Oshawott kohotti kasvojaan ja alkoi tuijottaa minua, silmät kiiluen.
”Oshawott?”

”Pääsenkö minä nyt matkalle?” Kysyin suoraan professorilta.
”Toki.” Professori hymyili. ”Mutta ota mukaasi tämä pokédex.”
Hän ojensi minulle punaisen pienen laitteen, jonka tunnistin heti pokédexiksi. Se oli sellainen laite mistä löytyi tietoa kaikista pokémoneista ympäri Kuuran maailmaa. Tiesin sen jo entuudestaan, koska myös veljilläni oli pokédexit.
Sain mukaani myös viisi poképalloa, ja tietenkin Ozzyn poképallon. Niillä viidellä pallolla voisin pyydystää omia pokémoneja.
”Ja nyt matkaan!” Minä hihkaisin. ”Mennään, Ozzy!”
”Hei, hetkinen!” Qwill huudahti. ”Et enää tähän aikaan!”
”Ja miksei?” Minä älähdin.
”Et lähde millekään Route ykköselle, kohta tulee pimeäkin.”
”En minä pimeää pelkää.” Mutisin vastaukseksi.
”Minä saatan sinut huomenna Route kakkoselle huomenna.” Qwill päätti.
”Olet hyvä isoveli, Qwill.” Professori naurahti.
”Ei, hän on vain ylisuojeleva.” Minä mutisin. ”Kiitos tästä, professori.”
”Pidä Oshawottista hyvää huolta, Harley!” Professori huikkasi.
”Varmasti pidän!” Minä hymyilin.

Sitten me lähdimme kotiin. Minulla oli kova kiire päästä pakkaamaan kamani kasaan, sillä lähtisin heti aamulla.
Pidin Ozzya yhä sylissäni, sillä niin vaikea kuin se olikin uskoa, minulla oli nyt oma pokémon. Ja se tuntui upealta!
”Hei, rauhoitu, Harley-chan..” Qwill aloitti mutta minä mulkaisin häntä varsin äkäisesti ja hän tajusi lopettaa nimeni vääntelyn.
Onneksi Qwill häipyi kesken kotimatkan kauppaan, sillä jääkaappi taisi olla tyhjä taas vaihteeksi, onneksi.
Kävelin Ozzy sylissäni, tuuli puhalsi viileänä ympäri kaupunkia. Tunsin miten Ozzy värähti. Olikohan sillä kylmä?
Oli kieltämättä vilpoisaa, eihän minulla itsellänikään ollut kuin ohut musta paita, ja sen päällä valkoinen hame ja mustat legginsit.
”Paleltaako sinua, Ozzy?”
”Oshawot..”
”Ei hätää.” Minä lohdutin. ”Kohta ollaan perillä.”
Juoksin loppu matkan.  Minua palelsi ja niin palelsi Ozzyakin. En halunnut sen vilustuvan tai mitään, juuri ennen matkaamme, joten kiirehdin kotiin.

Koti ei ollut muuttunut miksikään, terassi oli yhä läpimätä, ovi narisi kuin matikan opettaja maanantaiaamuna, lattia natisi jalkojen alla ja olohuone oli yhtä siivoton kuin ennenkin.
”Ehkä pistämme Qwillin siivoamaan täällä?” Minä ehdotin.
”Oshawott!” Oshawott hihkaisi ja katsoi minua ovelasti. Ozzyn silmissä loisti ilkikurinen pilke, se taisi ajatella samaa kuin minä.
Jätin valkoiset saapikkaani taas eteiseen, ja kiirehdin Ozzy yhä sylissäni, sille kaapille, jota kukaan tässä talossa ei ollut avattu sitten kahden vuoden takaisen joulun.
Kaivoin pölyisestä kaapista oitis tyhjän pölyisen ämpärin, ja mopin. Ozzy aivasti mopin nähdessään kimakasti.
”Terveydeksi vain, Ozzy.” Minä sanoin sille.
”Osha..” Niiskaus. ”..Wott..”
Menin täyttämään ämpärin vedellä ja pesuaineella, jätin sen eteiseen odottamaan vähemmän innokasta siivojaa-Qwilliä.
Meidän keittiö ei ollut läheskään yhtä hirveän näköinen kuin olohuone. Sekin vain siksi että Qwill ja minä söimme lähes aina olohuoneessa. Tämä huone, oli kirkkaasti valaistu, ja se oli kuten mikäkin tavallinen keittiö, jossa oli puinen pöytä, jääkaappi, radio ja hella, sekä muutama kaappi.

Qwill ei ikinä vitkutellut turhia. Hän tuli pian kotiin, ja onnistuikin tulemaan sisään, rikkomatta ovea.
”Mitä ihm..” Oli hänen ensimmäinen kommenttinsa.
Oshawott oli mennyt juuri norkoilemaan ämpärin vierelle. Se rummutti ämpäriä, ja sitten tyrkkäisi mopin suoraan päin Qwilliä.
”Harley, mitä hittoa?” Qwill huudahti.
”Siivoa, ole hyvä.” Minä sanoin rennosti. ”Tämä sikala kaipaa vähän siivousta. Sinä siivoat, minä laitan ruuan.”
Qwill mutisi jotain, ilmeisesti jotain siihen suuntaan, että ”Qwill siivoa! Qwill tee sitä! Qwill tee tätä!”
”Älä yhtään murise sieltä.” Minä huomautin huvittuneesti. ”Ozzy käyttää sinuun Tacklea, jos niskuroit!”
”Oshawott!” Ozzy nyökäytti päätään, määrätietoisena.
Hain Qwillin ruokaostokset ja aloin väsätä niistä ruokaa äidin vanhalla reseptillä. Ozzy puolestaan vahtasi Qwilliä, kunnes se haistoi ruuan hyvän tuoksun ja hipsi keittiöön.
”Wott?”
”Teen Zodiac-pataa.” Sanoin Ozzylle. ”Tai siksi äiti sitä nimitti.”
”Oshawott?” Ozzy haisteli keittiötä, varmaankin ruuan tuoksua. Saattoihan sillä olla nälkä.
Maistoin hiukan kastiketta lusikalla kattilasta. Ozzy puolestaan tapitti minua.
Minä naurahdin. ”Hyvä on sitten.”
Pesin lusikan, ja täytin sen uudelleen kastikkeella. Ozzy hyppäsi tiskipöydälle, lähelle hellaa ja odotti.
Puhalsin lusikkaa hiukan, ettei Ozzy polttaisi suutaan.
”Täältä tulee.” Ojensin lusikan Ozzya kohti. ”Varo sitten, se saattaa olla kuumaa.”
”Wott.” Ozzy hörppäisi kastikkeen lusikasta ja maiskutti suutaan.
Sitten se avasi suunsa. ”Oshawooot!”
”Lisääkö?” Minä kummastuin. ”No, jos tämän kerran.”
Annoin Ozzylle vielä yhden maistiaisen, ja se nähtävästi piti siitä, sillä se jäi lipomaan huuliaan ja alkoi sitten tapittaa minua, varmaankin lisää maistiaisia hamuten.
”Nyt riittää, kuule.” Minä naurahdin. ”Tästä täytyy jäädä jotain Qwillillekin!”

Qwill oli huonotuulinen, koska passitin hänet siivoamaan, mutta saatuaan maistaa äidin Zodiac-pataa, hänen mielensä muuttui. Niinhän sitä sanotaan, hyvä ruoka, parempi mieli.
Ruuan jälkeen esittelin Ozzylle huoneeni, huoneen josta oli kaunis näköala kaupunkiin, joka muuten oli sotkuinen. Pyykkikasa esimerkiksi oli jätetty sängyn eteen, lattia oli täynnä tyhjiä paperi-arkkeja ja lyijytäyte-kyniä. Sänkyni päällä oli läjä kirjoja ja monisteita.
”Täällä on vähän sotkuista.” Minä myönsin. ”Mutta ei meidän tarvitse nukkua täällä kuin tämä yö.”
”Oshawott.” Ozzy nyökkäsi.
Minulla oli ikkunan edessä kirjoituspöytä, sen edessä oli puinen tuoli, ja tuolin selkänojalla musta tyhjä reppu.
Otin repun ja aloin miettiä mitä pakkaisin mukaan. Ensiksi reppuun lensivät poképallot, ja pokédex jotka olin saanut professorilta.
”Muista ottaa vaihtovaatteet!” Isoveli huusi oveni takaa.
”Joo-o!” Minä huikkasin.
Pakkasin mukaan tummat farkut, läjän puhtaita sukkia, pari hupparia ja farkkutakin, jos vaikka sattuisi tulemaan kylmä.

Menimme aikaisin nukkumaan, jotta jaksaisimme nousta ajoissa.
Ozzy katsoi minua tuolloin kysyvästi. Sitten se meni istumaan pyykkikasani päälle, ja oli aikeissa käpertyä sen päälle nukkumaan.
”Ozzy, mitä sinä siinä norkoilet?” Minä kysyin. ”Tule tänne, nukkumaan!”
Viittasin sänkyäni. Ozzyn ilme kirkastui, se kiipesi kiireesti sängylleni, kaivautui peiton alle vierelleni ja käpertyi kerälle minua vasten.
”Hyvää yötä, Ozzy.” Minä kuiskasin. ”Nuku hyvin.”
”Oshawott.” Se tuhisi.

Oletko koskaan herännyt siihen, että jokin hyppää vatsallesi ylipirteänä ja alkaa käyttää sinua trampoliinina?
Niin alkoi minun ensimmäinen päiväni virallisena pokémon-kouluttajana.
Ozzy sen teki. Se oli kai niin innoissaan tulevasta matkasta, että päätti herättää minut ajoissa.
Ensimmäinen sana joka suustani pääsi jokin äännähdys, joka ei ollut edes sana.
”Urgh!”
”Oshawott!”
”Joo heräsin, kiitos vain.” Minä mutisin. ”Huomenta, Ozzy!”
”Oshawott.”
”Nukuitko hyvin?” Minä hymyilin, vaikkei se herätys mikään mieluinen ollut.
”Wott!”
”Hyvä.” Minä naurahdin. ”Käy katsomassa onko Qwill jo hereillä. Ja jos ei ole, herätä hänet – perinteisellä tavalla!”
”Oshawott!” Ozzy vei käden tynkänsä otsalleen ja teki ”Ai, ai, kapu.”-liikkeen. Se lähti kiireellä oven raosta, rymisten alakertaan. Minä sen sijaan pukeuduin samoihin vaatteisiin kuin eilen ja petasin sänkyni.
Reppuni nostin selkääni ja lähdin itsekin alakertaan.
Qwill oli jo hereillä. Ja Ozzy naposteli aamiaista yhdessä Jimin, Qwillin Chimcharin kanssa.
”Valmiina matkaan?” Qwill kysyi.
”Enemmän kuin valmiina!” Minä hihkaisin. ”Lähdetään jo!”
”Entä aamupala?” Qwill kysyi.
”Otetaan eväät mukaan ja syödään Route ykkösellä!” Minä ehdotin.
”Wott!” Ozzy julisti.
Qwill huokaisi syvään. ”No hyvä on.”

Route ykkönen oli lyhyt, rauhallinen ja suora reitti Leaf Towniin, naapurikaupunkiin. Vatsaani kipristeli kun lähdimme.
Route ykkösellä ei ollut muita ihmisiä. Siellä oli lyhyttä rapisevaa ruohikkoa, joka oli täynnä pokémonin ääniä.
Oli kaunis sää. Taivas oli lähes pilvetön, mutta niin aikaista kuin olikin, oli vielä vilpoista.
Minua jännitti kovasti, olin kuullut että jotkut villipokémonit hyökkäilivät ihmisten kimppuun. Mitä jos jokin hyökkäisi minun kimppuuni?
Ozzy tosin käyskenteli vierelläni, mutta olisiko se kyllin vahva?
Ja olihan minulla mukana myös Qwill ja Jim, mutta heihin en halunnut turvautua..
Matkalla yritin keskittyä yhtä aikaa kävelyyn ja syömiseen, mutta en ehtinyt edes haukata leipääni, kun jokin lentävä iski taivaalta ja vei aamiaisena. En nähnyt sitä tarkasti, mutta luulen että se oli jokin lintu-pokémon.
”Oshawoooot!” Ozzy huusi sen perään, käden tynkiään heilutellen.
”Sinulla kävi tuuri, Harley.” Qwill sanoi. ”Yleensä nuo käyvät ihmisten kimppuun, mutta tämä yksilö tahtoi vain aamupalasi.”
”Niin kai.” Minä mutisin.

Ruohikko rapisi.
Ozzy hyppäsi kiireesti eteeni ja nosti käden tynkänsä ilmaan. ”Wott!”
Sydämeni pamppaili, pelkäsin ruohikosta ilmestyvän jotain suurta ja hyökkäämisaltista mutta..
”Nyaaah!”
Eteeni ilmestyikin pieni vaaleanpunainen kissamainen olento.
”Se on Skitty!” Minä henkäisin.
”Oshawott!” Ozzy äännähti kireänä.
”Nyaa?” Skitty kantoi suussaan jotain, sekin oli leivän puolikas, taisipa vielä olla minun edesmenneen aamiaisleipäni puolikas.
”Wott!” Ozzy alkoi räyhätä. Se kai halusi Skittyn antavan leivän minulle takaisin.
”Anna olla, Ozzy.” Minä vastustin. ”Ei minulla edes ole nälkä.”
”Nya?” Skitty naukui.
”Pidä se vain, Skitty.” Minä hymyilin. ”Heippa!”
Katsahdin selkäni taakse, pikku-Skitty jäi seisomaan keskelle tietä, meitä tuijottaen.
Kävelimme reipasta vauhtia kohti kaupunkia Minulla ei ollut kiire, mutta tahdoin silti päästä sinne pian.
”Kohta ollaan perillä.” Qwill vakuutti.
Kuulin rapinaa selkäni takaa. Käännyin ja mitä minä näinkään?
Nilkkojeni takana seisoi se sama Skitty, tällä kertaa kahdella tassulla. ”Nyaaah!”
”Tuo Skitty taisi seurata meitä.” Qwill mutisi.
”Miksi?” Minä ihmettelin.
”Nyaaa!” Skitty naukui innoissaan.
”Ehkä se on yksinäinen.” Qwill pohti. ”Voisit yrittää napata sen, harvoinhan villi-pokémon itse seurailee kouluttajaa vapaasta tahdostaan.”
”Ai, poképalloonko?” Joo, ajatukseni eivät toimineet oikein.
”No tietenkin!” Veljeni parahti. ”Ottele sen kanssa!”
”O-Okei.” Minä mutisin. Vatsani oli kuralla. Olin unelmoinut tästä hetkestä vuosia, ja nyt kun se oli käsillä, minua pelotti. Osaisinko tehdä tämän oikein?

”Okei, Ozzy!” Minä huudahdin. ”Käytä Tail Whipiä!”
Ozzy riemastui taistelu käskystä niin että oli ensin lentää nurin. Sitten se meni ja pamautti Skittyä hännällään.
”Nyaa!” Skitty äännähti, muttei tehnyt mitään hyökätäkseen. Siinä oli tilaisuus.
”Ozzy, tee nyt Tackle!” Minä huusin. Kun Ozzy lähti juoksemaan kauemmaksi perääntynyttä Skittyä kohti, se tekikin väistön, juuri ennen kuin Ozzy ehti osua siihen. Tämän takia Ozzy melkein lensi naamallaan, Skitty päästi tällöin kovan äännähdyksen, Growlin, joka heikensi Ozzyn hyökkäystä.
”Ozzy, oletko OK?” Minä huusin sille.
”Oshawott.” Ozzy vastasi uhmakkaasti, otsa rypyssä.
”No hyvä.” Minä huokaisin. ”Kierrä nyt Skittyn taakse ja tee Tackle!”
Ozzy teki kuin käskin. Se kiersi, juosten Skittyn selän taakse, ennen kuin Skitty tajusi suunnitelmamme ja iski sitten tacklella.
”Hyvä.” Minä kehuin Ozzya. Kaivoin nopeasti repustani poképallon heti perään ja heitin sen.
”Matkaan poképallo!”

Kommentit

Cinna


Tarina #2

Skitty jää kiinni, ilmoittelehan tiedot. 🙂
Pidin tästä. Ozzy on hirvittävän suloinen~ Oli jotenkin mukavaa, että tuossa oli kuvailtu jonkin aikaa ihan ns. normaalia kotielämää ennen lähtöä matkalle, käytännössä ottaen kukaan ei vissiinkään ole palannut kotiinsa sen jälkeen, kun on saanut startterinsa.

Ozzy saa 10 exp ja sinä §15.