Tämä tarina kirjoitettiin alun perin lokakuussa 2013.
Haukottelin. Kello tuli viisi aamulla. En saanut unta. Tim ja Trev kuorsasivat kuorossa, taustakuorona toimi sininen pallo, Indy.
”Vee?” Jokin pörröinen istui paljaiden jalkojeni päälle, ja tuijotti minua kauniin sinisillä silmillään. ”Huomenta, April.” Minä sanoin. ”Etkö saa unta, vai oletko muuten vain aamuvirkku?”
”Eevee vee!” April hihkaisi.
”Tänään mennään salille.” Minä ilmoitin. ”Haluatko otella?”
”Eevee..” Pikkuinen vinkaisi arasti.
”Pärjäisit varmasti hyvin.” Minä kannustin. ”Kunhan kuuntelet ohjeitani, kaikki menee hyvin.” ”Osha?” Ozzy kömpi pois peiton alta ja katsoi meitä unisesti.
”Ozzy, me menemme tänään hoitamaan salin pois päiväjärjestyksestä.” Minä ilmoitin. ”Voinko luottaa apuusi?”
”Oshawott!” Sana salihaasteesta sai Ozzyn piristymään hetkessä, se hyppäsi heti alas sängyltä ja alkoi selittää Aprilille kädet innosta heiluen viime saliottelusta. Se varmaan selosti siitä, miten voitti Kinokon Butterfreen.
Sillä välin minä vedin ylleni kuluneet – jokseenkin löysät tummansiniset farkut ja mustan hupparin. Ripustin poképallo vyöni lanteilleni ja vedin nopeasti harjan hiusteni läpi.
”Eiköhän mennä.” Ozzy loikkasi itsevarmasti hartialleni, mutta April käpertyi lattialle niin pieneksi kuin suinkin, se näytti aivan karvapallolta.
”Tulehan, April.” Minä sanoin lempeästi ja nostin Eeveen syliini. Katsahdin vielä kerran nukkuvia kämpiksiäni, Trev nukkui kuin käpy – käppyrässä ja Tim ketarat ojossa, peitto maahan tippuneena. Lähdin pokémon centerin vierashuoneesta, mukanani ainoastaan Aprilin Nest Ball – koska Ozzy ei ollut ikinä edes käyttänyt poképalloaan.
Oli kirpeä syysaamu, oli kai niin aikaista, että aamuinen usva oli
vallannut koko kaupungin, joka muuten näyttikin kamalan synkältä. Talot
olivat pimeinä, sinne tänne oli ripoteltu sipsipusseja, limu-tölkkejä ja
muuta roskaa. Aloin ymmärtää, miksi Tim halusi lähteä täällä, niin
nopeasti kuin mahdollista, kadut olivat niin masentavan sotkuisia, ettei
mikään ihme. Ja mitä saliin tulee.. ”Tervetuloa lepakkoluolaan.” Minä
mutisin.
Mustaksi maalattu rakennus oikein kiljui: ”Tulkaa jos uskallatte!”
”Vee!” April vinkaisi ja pökkäisi rintaani hermostuneella.
”Hyvin tämä sujuu.” Minä sanoin ja silitin Eeveen päätä. April värisi.
Ehkä olisi sittenkin kannattanut ottaa joku vähän kokeneempi mukaan,
mutta minkäs teen, en viitsi palata ja herättää muita. Sitten päähäni
pälkähti ajatus, mitä jos salipäällikkö vetelisi vielä sikeitä?
”Oshawott!” Ozzy hoputti.
”No et sinäkään tykkäisi, jos sinut herätettäisiin aamulla kukon laulun
aikoihin.” Minä huomautin. Olisikohan kohteliasta koputtaa ensin? No
vähät kohteliaisuuksista. Vedin oven auki ja edessäni oli.. lisää
pimeyttä.
”No onpa pimeä paikka.” Minä totesin. Sitten joku sytytti valot
pimeyteen, niin että kirkkaus oikein sokaisi silmäni, vein
vaistomaisesti vapaan käteni silmieni eteen.
”Olet sen punapäisen kengurun sisko, etkö olekin?” Melankolinen miehen
ääni kysyi, minä laskin käteni silmieni edestä ja katsoin puhujaa.
Kyllä, se oli se sama hautajaisjärjestön puheenjohtaja kuin eilen. Tai
tuskin hän oli hautajaisjärjestön puheenjohtaja, mutta siltä tuo mies
näytti, tummissa hiuksissaan ja puvussaan unohtamatta melankolista
vakavaa ilmettä.
”Ja minä kun luulin että kaikki toista sukupuolta olevat vetävät vielä hirsiä tähän aikaan.” Minä heitin.
”Ottelemaanhan sinä tulit?” Salipäällikkö kysyi vakavalla äänellä.
”Niin tulin.” Minä vastasin.
”Seuraa minua.” Salijohtaja sanoi. Oletin että menimme areenalle, sillä
panin merkille, ettei se ollut täällä. Tämä oli vain jokin tyhjä
käytävä, oletin että areena olisi tuon raskaan oven takana, mikä
häämötti käytävän päässä. Kun salipäällikkö avasi oven, se narahti
inhottavasti, niin inhottavasti että April hautasi kasvonsa syliini.
Mutta oven takana oli kuin olikin ottelu-areena. Koko Sali oli himmeästi
valaistu ja seinät oli maalattu kokonaan mustiksi – no olihan tämä
pimeys-tyypin Sali. Erotuomari seisoi areenan vieressä, hän näytti ihan
zombilta, iho oli harmaa ja silmän aluset mustat ja hänen päänsä
nuokkui. Hän kuitenkin säpsähti hereille heti kuultuaan oven käyvän.
Jostakin salin pimennosta käveli tyynen rauhallisesti Liepard, se
venytteli itseään hetken ja maleksi sitten salipäällikön luo.
Salipäällikkö rapsutti pikaisesti pokémonin violettia turkkia, sitten
hän katsahti minuun päin.
”Kaksi pokémonia.”
Minä nyökkäsin.
April katsoi Liepardia kauhistuneena, tuollaisenko kanssa sen täytyi otella?
”Älä ole peloissasi April.” Minä kuiskasin. ”Sinä olet nopea, käytä sitä hyödyksesi. Sitä paitsi, Ozzy kannustaa sinua.”
”Oshawott!” Ozzy julisti. Ja sitten mitään mutkittelematta, ottelu alkoi.
Ja April oli oikeassa yhdessä asiassa, se sai vastaansa Liepardin.
”Fury Swipes.” Salipäällikkö Murasaki sanoi. Liepard liikkui nopeasti,
se alkoi sohia kynsillään nopeasti itseään puolet pienempää Apriliä.
April sai turkkiinsa muutamia naarmuja. April perääntyi hiukan ja
vilkaisi nopeasti minua. Mielessäni olikin jo jokin suunnitelman
tapainen.
”Odota, April.” Minä sanoin. April tärisi, se oli varmaan peloissaan.
”Scratch.” salipäällikkö jatkoi. Odota, minä sanoin mielessäni. Tämä
suunnitelma toimisi vain jos April olisi paikoillaan siihen asti kunnes
sanoin, mutta toisaalta Eevee näytti jähmettyneen paikoilleen.
”Oshawott!” Ozzy huusi sille rohkaisuksi. ”Wooot!”
April höristi korviaan sille, mitä Ozzy sille sanoikaan, se tehosi.
Liepard lähestyi, mutta vielä ei ollut sen aika. April oli hermostunut,
mutta se ei liikkunut. Liepard kohotti tassunsa raapaistakseen Eeveetä.
”April väistä!” Minä huusin. April ponkaisi nopeasti jaloilleen ja kiersi Liepardin vatsan alta pokémonin ympäri. Juuri noin.
Liepard kääntyi nopeasti kohtaamaan Aprilin.
”Tee bite!” Minä sanoin. April oli nopea ja uskalias, se meni ja
puraisi Liepardia tämän etutassusta. Liepard sähähti ja yritti iskeä
hampaansa Eeveen selkään, muttei onnistunut, sillä April ehti hypätä
sivuun, Liepard puri ilmaa. April livahti taas Liepardin vatsan alta ja
mennessään se puraisi pokémonia takajalasta, niin että se menetti
tasapainonsa. Onneksi April ehti ajoissa pois alta, muuten se olisi
jäänyt alle.
”Tee sand attack!” Minä käskin. Se ei ollut pienelle Eeveelle temppu
eikä mikään. Se kiersi nopeasti Liepardin kasvojen etäisyydelle ja potki
takajaloillaan hiekkaa maasta Liepardin kasvoille.
Sitten Liepard nousi ja sähisi.
”April, peräänny!” Minä komensin. En tiedä mitä olisi pitänyt odottaa,
mutta kuten sanotaan, koskaan ei voinut olla liian varovainen.
April peruutti areenan reunalle, se painoi tassunsa kiinteästi maahan
ja ensimmäistä kertaa, minä näin sen sinisissä silmissä uhmakkuutta.
Ikään kuin se olisi päättänyt olla luovuttamatta, vaikka vastustaja
olikin sitä vahvempi ja isompi.
”Assist.” Sanoi Murasaki, hänen ilmeensä oli yhä vakava, luulisi että ottelu innostaisi edes vähän mutta ei.
Tämä oli paha, ja tällä tarkoitin Assist-hyökkäystä, en Murasakin
välinpitämättömyyttä. Sillä ei voi koskaan tietää minkä hyökkäyksen
Assist valitsee, varsinkaan kun en tiennyt millainen se toinen Murasakin
valitsema pokémon olisi.
Liepardin suusta näytti tulevan lieskoja, se oli siis jokin tuli-tyypin hyökkäys.
”Väistä!” Minä huusin. No April väisti. Se hyppäsi väistääkseen,
ollakseni tarkempi, mutta se ei auttanut, sillä, sillä hetkellä kun
April hyppäsi, se yritti hypätä Liepardin yli, mutta Liepard käänsikin
päänsä ylöspäin, suoraan Apriliä kohti. April sai tulikuuman tulisuihkun
päälleen ja se sattui.
Eevee huusi kivusta. Mutta kukapa ei huutaisi? Ja ikään kuin yksi lyhyt
tulisuihku ei olisi riittänyt. Liepard sylki suustaan toisen pidemmän
tulisuihkun, joka työnsi Aprilin yhä kauemmas, se melkein osui seinään
iskun voimasta. Liepard ei tosin vaivautunut katsomaan, miten Eeveen
kävi, mikä oli meidän onnemme. Sen sijaan se istui tyynesti alas ja
alkoi nuolla tassuaan – juuri sitä, mihin April oli aiemmin iskenyt
hampaansa. Mutta April oli päättänyt näyttää, että kyllä sekin temput
osasi. Se oli kyllä lentänyt päin seinää, mutta oli onnistunut
laskeutumaan jotenkin oudosti, niin että sen tassut olivat painautuneet
seinää vasten. Eevee katsoi minua, minä nyökkäsin, sillä arvasin mitä se
aikoi.
April ponkaisi vauhtiin seinältä niin lujaa, että Eeveestä näkyivät
vain ääriviivat, se oli kuin Quick Attack mutta paljon nopeampi kuin
normaali sellainen. Se iskeytyi täydellä teholla että osuessaan se
kaatoi Liepardin nurin niskoin. April puolestaan laskeutui tyytyväisenä
nelin jaloin omalle puolelleen kenttää. April sulki tyytyväisenä
silmänsä ja ravisti tuli-hyökkäyksestä päällensä saaneet tuhkat pois
paksusta turkistaan – mitä sen ei kyllä olisi pitänyt tehdä.
Sillä juuri silloin Liepard hyökkäsi. Eikä se ollut mikään pieni
hyökkäys. Liepard kävi täydellä teholla Aprilin kimppuun, kun tämä ei
katsonut, se juoksi nopeasti ja sitten se käytti kynsiään ja lopuksi
näytti siltä kuin Liepard olisi käyttänyt Quick Attackiä, mutta se ei
ollut Quick Attack, se oli jokin muu. Se oli niin voimakas että tällä
kertaa April todella lensi päin vastapäistä seinää, eikä se tällä kertaa
voinut tehdä mitään pysäyttääkseen sitä. Se rysähti seinälle ja alas.
April näytti jo pyörtyneen, en uskonut että edes kovinkaan pokémon ei
kestäisi sitä.
”Hyvä on.” Minä sanoin. ”April jää. Ozzy men..”
Mutta ei. April nousi ylös, sen olemus oli kivulias, se puristi
hampaitaan yhteen ja käveli varovasti. Se näytti siltä, miltä nyt
yleensä näytetään kun on ensin lennetty päin seinää. Mutta se näytti
myös periesiantamattomalta.
”April?” Minä kysyin, kun pokémon palasi vierelleni.
”Vee!” Se huudahti. Sillä ei ollut aikomustakaan heittää pyyhettä kehään.
”Ole nyt järkevä.” Minä sanoin. ”Et ole ottelu kunnossa.”
”Eevee!” Eevee murahti. Se halusi viedä oman osuuteensa kunnialla loppuun.
”Hyvä on.” Minä mutisin.
April palasi kehään, se katsoi raivokkaasti jättiläisen kokoista Liepardia.
”Mitä pidit Foul Playstäni?” Murasaki kysyi.
”Hieno oli.” Minä virnistin. ”Oletko koskaan harkinnut koordinaattorin uraa?”
Mutta Murasaki ei vastannut, hän vain hymähti.
”Hyvä on.” Minä murahdin. ”Viedään tämä loppuun.”
”Sopii minulle.” Murasaki sanoi. ”Liepard, Shadow ball.”
Okei, nyt me olemme pulassa, minä ajattelin. Mikään, mitä April osasi ei vetänyt vertoja sille hyökkäykselle, ellei sitten..
En ollut varma yhdistelmästä, joka kummitteli päässäni, mutta kannattihan sitä yrittää.
”Aloita Quick attackillä.” Minä kehotin. No niin Harley, sormet ristiin.
Jos hyvin kävisi, April voisi väistää yhden Shadow ballin, mutta entä jos niitä tulisikin kaksi tai useampi..
Shadow ball ei ollut liikkeenä vain vakuuttava vaan myös pirun
voimakas. Shadow ball oli Apriliin verrattuna aika iso energia-palloa
muistuttava ja se lähestyi nopeasti.
”Hyppää sen yli!”
”Ei se noin helposti käy.” Murasaki naurahti kuivasti. Niin, April
loikkasi shadow ballin yli, mutta se ei Eeveetä pelastanut. Shadow ball
seurasi sitä. Kiintoisaa!
”Tee Giga Impact!” Kyllä, se oli yhdistelmä jota olin pohtinut,
kutsuisin sitä Quick Giga Impactiksi. Sillä hyväksi onneksi Liepard
näytti luottavan siihen että isku lopulta osuisi Apriliin, ja minä taas
luotin siihen, että Liepard luotti siihen sillä..
Aprilistä näkyi nytkin pelkät ääriviivat kun se hyökkäsi ja osui täyttä
vauhtia Liepardin selkään, mitä seurasi pahin, Shadow ball. Ja
savupilvi.
Se oli äänestä päätellen osunut molempiin, mutta mikä oli lopputulos?
Savupilven hälvennyttyä ne makasivat molemmat keskellä areenaa, Liepard
ei liikkunut, mutta April – juku, siinäpä meillä on kova tyttö, se
liikutti jalkojaan, se oli vielä tajuissaan.
”Voitto menee ilmeisesti jollekin Lerouxin triljoonasta kersasta, joka
on kotoisin Charca Townista.” Sanoi erotuomari unisella äänellä. Kävin
hakemassa Aprilin pois areenalta. Sen silmät olivat raollaan ja se
katsoi minua väsyneenä.
”Eevee.” Se äännähti. Ikään kuin se olisi sanonut: ”Näitkö minä tein sen.”
”Teit hyvin.” Minä kehuin.
”Ozzy nyt on sinun vuorosi.” Minä sanoin palattuani Oshawottin luo. ”Mutta sitä ennen voisitko viilentää Aprilin oloa?”
Ozzy suostui siihen ilomielin. Se suihkutti Water Gunilla vettä Aprilin päälle. April nuolaisi kiitokseksi Oshawottin poskea.
Kun Murasaki oli kutsunut Liepardinsa takaisin palloonsa, hän päästi
toisesta poképallostaan ulos viimeisen pokémoninsa, Deinon. Se oli
puoliksi lohikäärme-tyyppiä ja näytti vahvalta. Kunhan Ozzy ei kärsisi
liiasta itseluottamuksesta..
”Headbutt.” Murasaki sanoi.
”Razor Shell.” Minä puolestani sanoin. Deino lähestyi Ozzya pää
etummaisena, se juoksi kömpelösti kohti Ozzya. Ozzy hyppäsi sen verran
ilmaan, että se saattoi välttää pääpuskun. Sitten se otti kuoren irti
mahastaan ja iski sillä Deinoa ketoon. Se taisi sattua sillä Deino astui
kauemmas ja ravisti päätään.
”Tee seuraavaksi Incinirate.” Murasaki sanoi.
”Water Sport.” Minä sanoin Ozzylle. Eikä aikaakaan, kun koko areena oli muuttunut vesikentäksi, jolla Ozzy luisteli leikiten.
Se väisteli Deinon tuliryöpyt leikiten, ja näytti jo siltä, että
Oshawott luulisi itsestään liikoja, kunnes sen takapuoli paloi.
”Oshaiik!” Ozzy vinkaisi. Sen siitä saa. Ozzy istui kiireesti vetiseen
maahan, jäähdytelläkseen takamustaan, mutta sitä sen ei kyllä olisi
kannattanut tehdä.
”Dragon rage.” Murasaki sanoi rauhallisesti.
Ja Deino kävi Oshawottin kimppuun sellaisella voimalla, ettei Ozzylla
olisi ollut mahdollisuuttakaan – ellei se sitten olisi kasvattanut
ylimääräisiä silmiä selkäänsä.
”Tee Fury Cutter!” Minä huusin. Eihän siitäkään ollut mitään hyötyä
että Ozzy hakkasi Deinoa, kuorensa kanssa mutta tekihän se edes
minimaallisesti vahinkoa.
”Ozzy, peräänny.” Minä käskin, sillä nyt täytyi keksiä jotain.
Lohikäärme-tyypeillä ei tiettävästi ollut kunnon heikkouksia, jää oli
yksi, mutta mistäs minä tähän hätään jää-tyypin hyökkäyksen olisin
repäissyt? Mutta toisaalta, Ozzyhan osasi Copycat-liikkeen..
”Ozzy, älä ala arvioi sitä.” Minä varoitin. ”Tyyppiä katsoen, olemme
alakynnessä, joten nyt meillä ei ole varaa pelleillä. Ymmärrätkö?”
”Osha!” Oshawott nyökkäsi.
”Se hyökkää pian.” Minä kuiskasin. ”Joten haluan että yrität hypätä Deinon yli heti kun se pääsee iskuetäisyydelle.”
Ja sieltähän se Deino jo rynnistikin. Se käytti edelleen Dragon Rageä. Hyvä.
”Ozzy, hyppää.” Minä sanoin.
Ozzy loikkasi, se käytti hypyn välilaskutelineenä Deinon päätä ja
ponkaisi lohikäärmepokémonin ylitse. Deino kääntyi, aikeinaan käyttää
toistamiseen samaa hyökkäystä.
”Ozzy, tee Copycat!” Minä määräsin. Ozzy katsoi tiiviisti
vastustajaansa, sen ympärille muodostui tummansininen aura, se kopioi
Dragon Ragen itselleen.
”Anna palaa, Ozzy!” Minä huusin. Ozzy kävi Deinon päälle, sillä ei
ollut lohikäärmeen kynsiä, jotka saivat osuessaan pahaa jälkeä aikaan,
mutta Ozzylla oli kuitenkin kuorensa. Kynsiä sillä ei ollut mutta kuori
oli riittävän kova tekemään edes jotain – ainakin Dragon ragen
vaikutuksen alaisena.
”Deino, jatka Headbuttilla.” Murasaki sanoi.
”Ozzy, väistä!” Minä käskin. Deino rynnisti jälleen Ozzya päin, sen
nopeus oli huipussaan, ja hetken näytti jo siltä, ettei Ozzy ehdi
millään väistää Headbuttia, mutta se tarrasi viime hetkellä Deinoa tämän
sarvesta, ja ponkaisi itsensä ylös maasta.
”Ravista Oshawott irti.” Murasaki sanoi yksinkertaisen rauhallisesti.
Deino alkoi heti ravistaa päätään. Ozzy mahtoikin olla raskas Deinon
päätä ajatellen, se ei oikein jaksanut heilutella päätään, eikä asiaa
helpottanut se että eräs takoi kuorellaan Deinon päätä. Mutta Murasaki
oli jo saanut idean.
”Ammu yksi encinerate ylös.”
Mikä menee ylös, tulee myös alas – ja Ozzysta tuli osittain grillattua
Oshawottia. Mutta onneksi Ozzy oli vesityyppiä, eivätkä tuli-tyypin
iskut paljoa sitä vahingoittaneet, mutta se menetti otteensa Deinon
sarvesta ja kellahti maahan, kuori samaten. Kuori lensi Ozzyn käden
tyngästä kauemmas. Ozzy nousi ylös hakeakseen kuorensa mutta..
”Bite.”
Olin kuullut että kun Deino kerran saa hampaansa johonkin, se ei
hevillä päästä irti. Ja ilmeisesti väite piti paikkansa, Ozzy yritti –
tuskissaan poloinen, potkia Deinon naamavärkkiä niin että pokémonin
olisi pakko päästää irti, mutta turhaan, Deinon leukojen ote oli ja
pysyi. Ozzy heilutti käden tynkiään avuttomana.
”Tee Water gun, äläkä lakkaa potkimasta.” Minä neuvoin. Ozzyn potkut
oli helppo kestää, mutta entäs sitten kun joku ruiskutti naamaan vettä?
”Heitä Oshawott ilmaan ja tee strenght.” No Deino heitti vettä suustaan
pruttaavan Oshawottin ilmaan. Hetkeksi kauhu valtasi minut, miten me
nyt strenghtin kaltaisen hyökkäyksen torjuisimme? Mutta onneksi Ozzylla
oli ratkaisu tähän. Se pystyi laskeutumaan niin, että pääsi taas
tarttumaan Deinoa sarvesta, jalat ilmassa, Ozzy oli sen verran raskas,
ettei Deino jaksanut nostaa päätään, tällä kertaa pokémon oli nimittäin
tarttunut molemmilla käden tyngillään sarveen, eli siis koko painollaan.
Loistava veto. Ozzy laukaisi vielä kerran Water Gunin peittääkseen
Deinon näkyvyyden hetkeksi, sitten se päästi irti ja riensi hakemaan
kuorensa. Deino oli kuitenkin paha vastus, tiesin että yksikin suora
osuma lohikäärme-tyypin iskusta ja tämä olisi tässä, mutta Deino taas
voisi ihan hyvin ottaa osumia vesi-tyypin iskuista, ne eivät tekisi
sille niin suurta vahinkoa.
”Ozzy, tee Focus Energy.” Minä sanoin. Ozzy nyökkäsi, se katsoi
keskittyneenä vastustajaansa, joka puolestaan tuijotti takaisin.
Murasaki haukotteli. ”Dark pulse.”
Hyvä on Harley, taas päätön yhdistelmä, joka ei ehkä toimisi, minä
ajattelin. Mutta jos, jos Ozzy osaisi vielä Dragon Ragen, tämä saattaisi
onnistua.
”Dragon rage.” Ozzyn ympäröi tummansininen aura, se katsoi miten Deino
loi hitaasti mutta varmasti mustaa energia palloa. Ozzy ampaisi
juoksuun, näin miten ensimmäistä kertaa koko ottelun aikana Murasaki
hymyili. Ja niin lähti Dark pulse osa yksikin matkaan.
”Yritä hypätä sen päälle!” Minä kannustin. Se ei lentänyt korkealla,
mutta olin huolissani siitä miten se kestäisi Ozzyn. Ozzy loikkasi, se
ei osunut energia palloon. No ei se mitään. Tämä saattoi vielä toimia.
Sormet ristiin väki.
”Nyt, Water Pulse!”
