Vihellyksen vanhat tarinat 10 > Rysähdyksiä ja vähän muuta TallGrass Cityn salilla

Tämä tarina on alun perin kirjoitettu Tammikuussa 2013.

Tuijotin Saphiren Dive ballia. Siinä se nyt oli. Uusi pokémon nimittäin.
”Minä luulen että meidän pitää mennä käymään salilla.” Minä tuumin. ”Bun!” Pikku-Prim pomppi iloisesti jaloissani.
”Ei et sinä.” Minä naurahdin. ”Olet liian pieni, kuoriuduit vasta.”
Tähän tomera pikku Buneary vastasi terävällä ja uhmakkaalla katseella.
”Ottelet vaikka seuraavalla salilla, kun olet vähän kasvanut.” Minä ehdotin, mutta Prim laittoi pienet ruskeat kani-pehmon kätösensä puuskaan ja katsahti minua vihaisesti.
”No, jos annan sinun katsoa ottelua?” Minä ehdotin. ”Saat kannustaa muita.”
Pikkuisen Bunearyn kasvot kirkastuivat ja sen nappisilmät alkoivat kimmeltää onnesta. Se loikkasi maasta jalkojeni viereltä suoraan olkapäälleni.
”Buneary!” Se hihkaisi.
”Hyvä on sitten.” Minä naurahdin. ”Palataan kaupunkiin.”
Mutta keitä pokémoneja käyttäisin? Tiesin että ensimmäinen sali oli tyypiltään hyönteissali. Minulla ei ollut tyyppietua, tuli voittaisi ötökkä-tyypin, mutta vain Prim osasi yhden tuli-tyypin hyökkäyksen. Ja koska Prim oli vasta kuoriutunut, en halunnut käyttää sitä. Millainen kouluttaja minä silloin olisin?
Vahvimmat pokémonini olivat Ozzy ja joululahjaksi saamani Furret, Lily. Toisaalta halusin käyttää Bellea tai Ceresiä, mutta niiden tasot huolestuttivat minua.
En halunnut pakottaa niitä ottelemaan, jos voiton mahdollisuus oli niiden kohdalla pieni. Kitty tosin voisi pärjätä hyvin, koska oli nopea, Saphire.. ei sen päänsärky veisi voiton. Huokaisin kävellessäni. Joskus minulle vain kävi niin, etten huomannut minne jalkani minut veivät.  Nytkin kävelin ajatuksissani kaupungin halki, juuri sinne, minne pitikin, salille.
Sali itsessään näytti aivan siltä, miltä voisin kuvitella ötökkä-tyypille pyhitetyn salin näyttävän, se oli suuri rakennus, jonka takapihalla näytti kasvavan kaiken maailman viherkasveja. Niiden seasta kuului suhinaa ja pienten jalkojen vipeltelyä. Siellä vipelsivät pienet ötökkä-pokémonit.
Sellaiset kuin Caterpiet, Weedlet, Spinarakit.. minusta ötökkä-pokémonit olivat söpöjä, etenkin tuo viimeiseksi mainittu. Haluaisin joskus hankkia itselleni Spinarakin.
Salin katosta näytti myös rehottavan ruohoa, ja siellä niitä vipelsi, suloisia pieniä Spinarakeja, ne kuuluivat varmaan salipäällikölle. Harmi, olisin halunnut pyydystää yhden.. no ehkä sitten joskus. Aloin jo kuvitella, miten ihanaa olisi helliä pikkuista Spinarakia, ja leikkiä sen kanssa, Ozzy pitäisi sille varmasti jöötä ja huolehtisi siitä kuten isoveli..

Havahduin unelmistani, kun Prim tökki minua kädellään ohimolleni.
”Bun?”
”Ai, anteeksi.” Minä naurahdin. ”Ajattelin vain että olisi kiva joskus napata Spinarak. Niitä varmaan vilisee tuolla.”
”Buneary!” Prim hihkaisi, sekin näytti olevan innoissaan ajatuksesta.
Salin ovi näytti raskaalta, se sekä seinät olivat seittien peitossa. Vedin oven auki, se ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan niin raskas. Heti oven avattuani, jalkojeni välistä kipitti ulos pieni myrkyn vihreä Spinarak, se oli kai odottanut että joku avaisi oven, jotta se pääsisi kipittämään ulos, varmaankin takapihalla ollevien ystäviensä luo.
Minä huokaisin. ”Tuollaisen minäkin haluan.”
”Bun.” Prim totesi ja nojautui päätäni vasten.
Astuin sisään saliin, ja sain huomata, että se oli pilkko pimeä. Sulkiessani oven, en todellakaan nähnyt nenääni pidemmälle. Sitten yhtäkkiä valot syttyivät, kirkkaat silmiä häikäisevät valot.
Vedin käden nopeasti kasvojeni eteen, ja Prim, se piiloutui myös kämmeneni taakse.
”Oliko sinulla jotain asiaa?” Kuulin nokkavan, ehkä hieman korkean tytön äänen jostain yläilmoista.
Katsoin typeränä ympärilleni, sillä en oikein tiennyt mistä päin olin äänen kuullut.
”Ja kysymys oli osoitettu sinulle, neiti punapää.” Kuulin äänen ylhäältä. Keskellä salia oli ottelu-areena. Ottelu areenan vierellä oli jonkin sortin teline, vähän kuin sellainen nosturi-juttu paloautoissa, joilla käytiin hakemassa puuhun kiivenneitä ja sinne jumittuneita pikku Skittyjä.
Telineen päällä seisoi pieni kokoinen tyttö, hän oli oletettavasti ehkä 12-vuotias, tai nuorempi. Hänellä oli lapsen pyöreät kasvot, hänen hiuksensa olivat vaaleanruskeat ja ne oli kierretty molemmilta puolin päätä, pieniksi sykeröiksi. Tytön silmät olivat tummansiniset silmät, viileät ja määrätietoiset – tai ainakin ne yrittivät olla sitä.
”Oletko kuuro tai jotain?” Tyttö jatkoi.
Soin tytölle terävän katseen. ”Älä nyt vain sano että tuo on salipäällikkö..” Minä ajattelin.
”Eikö se ole itsestään selvää?” Minä kysyin. ”Etsin salipäällikköä.”
”Etkös sinä ole koordinaattori?” Tyttö kysyi pistävällä äänellä. ”Lienet sama punapää, joka päihitti serkkuni.”
Serkun? Oliko Eddy sukua tuolla? Jos niin oli, täytyy sanoa, että pidin Eddystä huomattavasti enemmän.
”Oletettavasti.” Minä mutisin. ”Entä sinä? Salipäällikkö?”
Tyttö nyökkäsi ja hymyili omahyväisesti. ”Minä olen Kinoko, johdan tätä salia. Ja tiedoksesi, en siedä tyttöjä, jotka vihaavat näitä kauniita..”
”Minä pidän ötökkä-tyypeistä.” Sanoin pistävästi. ”Erityisesti Spinarakeista. Mutta en tullut tänne kertomaan siitä. Haluan saliottelun.”
Tyttö, Kinoko huokaisi. ”Hyvä on, mutta älä sekoa jos häviät.”
”Samat sanat sinulle, K.” Minä mutisin.

Samassa jokin pokémoneistani pomppasi ulos pallostaan. Belle-Cascoon pyllähti maahan ja tuijotti minua, se ei näyttänyt yhtä äreältä kuin yleensä. Sitten sen ruumis alkoi hohtaa. Pian valkoinen valo ympäröi pikkuisen kotilopokémonin, mutta vain hetkeksi. Sitten näin edessäni seisovan kauniin perhosen, kauneimman, mitä olin ikinä nähnyt. Sillä oli suuret kauniit siibet, ja kimmeltävät tummansiniset silmät.
”Belle, sinä salakuuntelit.” Minä totesin. ”Ja sinä.. olet kaunis.”
”Beau.” Beautifly äännähti ja ja nyökäytti päätään.
”Haluatko sinä otella?” Minä kysyin.
”Beautifly.” Belle nyökkäsi.
”Hyvä on.” Minä nyökkäsin. ”Mutta pärjäätkö?”
”Beautifly!” Perhonen äännähti närkästyneenä.
”Hyvä on.” Minä naurahdin. ”Saat otella.” Sitten kuulin rymähdyksen. Pieni salijohtaja oli ilmeisesti yrittänyt tehdä siistin hypyn telineeltä maahan, mutta lensikin persuksilleen lasku vaiheessa.
Tyttö ei kuitenkaan voivotellut turhia, hän nouai ylväästi, tai ainakin pyrki näyttämään ylväältä. Hän rykäisi määrä tietoisesti: ”No, aloitetaanko?”
”Aloitetaan vain.” Minä myönnyin. ”Olethan valmis, Belle?”
Vastaukseksi kaunis juuri kehittynyt Beautifly räpytteli kullan hohtoisia siipiään ja liisi pääni korkeudelle.
”Kannustathan sinä Belleä, Prim?” Minä varmistin.
”Buneary!” Pikku Prim hihkaisi innoissaan.

Se oli ottelun aloituskäsky. En ollut ikinä nähnyt virallista saliottelua, meillä oli tuomarikin ja kaikkea. Minua ei kuitenkaan hermostuttanut läheskään yhtä paljon kuin kilpailussa, siis eihän minua nyt tuijottanut tsiljoona silmäparillista tuntemattomia, täällä ei ollut ketään muita kuin, salipäällikkö Kinoko, tuomari, minä ja pokémonini.
”Aloitetaan sitten!” Salipäällikkö määräsi ja heitti poképallonsa areenalle. Pallosta astui valkoisen väläyksen saattelemana esiin keltainen nelijalkainen ja pörröinen ötökkä-tyypin pokémon. Sillä oli suuret siniset silmät, ja sekin oli käsittämättömän söpö. Mutta nyt oli paras keskittyä otteluun eikä ihailuun.
”Menoksi, Belle!” Minä huikkasin.
Belle liihotteli areenalle uusien siipiensä kera ja katsoi varauksellisesti vastustajaansa.
”Joltik, tee String Shot!” Kinoko käski pokémoniaan. Joltik teki käskettyä, se sylkäisi suustaan tahmean näköistä siimaa, jolla yritti sitoa Bellen paikoilleen.
”Väistä!” Minä huusin. Väistö kävi Belleltä kevyesti, se kaarsi  nopeasti ylemmäs, niin ettei Joltikin tekemä siima ylettynyt siihen.
Koska tiesin, ettei Joltikiin kannattanut käyttää sellaisia iskuja kuten Tackle, koska se oli osittain sähkötyyppiä ja saattaisi halvauttaa Bellen, siksi tein tällaisen ratkaisun.
”Belle, tee Poison Sting sarja!”
Belle nyökkäsi tomerasti ja alkoi sylkeä suustaan teräviä piikkejä, se liikkui sivulta toiselle, en halunnut kaikkien myrkyllisten piikkien osuvan Joltikiin, sillä jos tulisi tukalat paikat, maahan osuneet myrkkypiikit saattaisivat osua Joltikin jalkoihin.
Joltik oli nopea, se onnistui karttamaan useimmat myrkkypiikit, muutama jäi sojottamaan sen selästä, mutta ne eivät tehneet paljoa vahinkoa, sillä Joltikin paksut karvat estivät piikin uppoamisen kovin syvälle. Mutta sehän ei tarkoittanut välttämättä sitä, ettei isku tehonnut, se vaikutti vain hitaammin.

”Joltik, hyppää ja tee Fury Cutter!” Kinoko huusi. Joltik oli yllättävän ketterä, se hyppäsi korkealle, yhtä korkealle kuin Belle oli lentänyt – ainakin melkein. Sitten se huitoi Belleä terävä kyntisillä etujaloillaan, Belle ei mitenkään olisi voinut väistää iskua, ei vaikka olisinkin ennakoinut tuon liikkeen. Joltik teki nopeita ja vahinkoa tekeviä liikkeitä, teräviä viiltoja, jotka saivat Bellen tasapainon herpaantumaan. Se alkoi vaappua, juuri kuten Kinoko oli toivonut.
”Sido se String Shotilla!” Kinoko huusi. ”Sitten Cut!”
Vai että String Shot? Se antoi minulle idean. Mutta se toimisi vain, mikäli Bellen siivet olisivat..
Joltik teki jälleen String Shotin, tällä kertaa sen limaiset siimat takertuivat tiukasti Bellen ympärille, ja vaikka Beautifly kuinka vääntelehti, ei se päässyt irti.Sain ilokseni huomata, että koska Belle kuitenkin räpytteli siipiään, String Shot oli siipien päällä heikompaa kuin muualla sen kehossa. Hyvä. Juuri näin. Mutta nyt, se kaikki olisi kiinni Bellestä.
”Belle, vedä!” Minä huudahdin. ”Vedä se yläilmoihin!”
Belle katsahti minua hetken, tarkastellen mitä päässäni mahtoi liikkua. Se kuitenkin teki miten käskin, vaikkei se helppoa ollut.
Belle oli hauras perhonen, enkä usko että sen voimat olivat kovin suuret. Belle kiskoi otsa hiessä Joltikia ylös päin.
”Mitä sinä..” Kinoko ihmetteli.
Huulilleni levisi viekas hymy. ”Kohta näet.” Minä ajattelin. ”Tsemppia, Belle!”
”Bun! Buneary!” Primkin kannusti.
Lopulta Belle sai heilautettua Joltikin sen String Shotista kiinni pitäen ilmaan.
”Nyt, Ice Ball!” Minä huusin. Belle alkoi muodostaa Ice Ballia, se keskitti kaikki voimansa, jokaisen siipen iskunsa muodostamaan jäisen pallon.
”Ei, Joltik!” Kinoko huusi. ”Irota! Se aikoo..!”
”Beautiiiiiii…!” Belle huusi kun se viimein oli saanut Ice Ballin kasaan, oli jo liian myöhäistä Joltikille. Belle laukaisi pallon.
Juuri siksi olin määrännyt Belleä vetämään Joltikin ylös, ilmaan, halusin sen pääsevän paremmalle isku etäisyydelle, ja jos isku toimisi, se saattaisi myös vapauttaa Bellen rihmoista. Lisäksi yläilmoissa Joltikilla ei ollut pakotietä. Jääpallo osui suoraan siihen, ihan suoraan. Sen jälkeen pokémon rysähti maahan keskelle kenttää, suoraan selälleen. Se kuitenkin liikutteli vielä jalkojaan.
”Joltik, tee String shot kattoon!” Kinoko määräsi. Se olikin nopea, silmän räpäyksessä Joltik jo riippui rihman varassa katto pylväästä.
”Viimeistellään tämä!” Kinoko julisti. ”Tee Fury Cutter!”
”Syöksy ja tee Ice Tackle!” Minä olin keksinyt sen, uuden liikkeen, koska Joltik oli osaksi sähkötyyppiä, se ei voisi lamaannuttaa Belleä niin helposti, jos se ei hyökkäisi ilman suojaa.
”Tee Ice Ball!” Minä neuvoin. Belle teki kuten käskin, ihme kyllä. Se varmaan luuli minua sekopääksi, mutta minulla oli idea.
Heti kun Belle pääsi isku etäisyydelle, en kuitenkaan halunnut sen menevän liian lähelle Fury Cutteria toistamiseen, sillä tämä ei toimisi jos Bellen tasapaino huojuisi.
”Tee Poison Sting sarja ja hajota Ice ball!” Minä huusin.
Belle taisi juuri tajuta, mitä ajoin takaa, se teki nopean liikkeen, sylkien monta Poison Stingiä kohti jäistä palloa, pallo hajosi pieniin osiin, kimallellen myrkkypiikkien tomusta.
”Räpytä siipiä!” Minä kehotin. Belle teki sen, se räpytti uusia siipiään vimmatusti, saadakseen palaset pysymään ilmassa ja liihottamaan kohti hyökkäävää Joltikia. Jäät viilsivät hyökkääjän kehoa, sen tasapaino vaappui. Oli aika.
”Nyt tackle!”
”Väistä!” Salipäällikkö huusi. Mutta Belle oli supervedossa. Se oli päättänyt voittaa, nyt oli sen vuoro näyttää, mitä se osasi.*
Se suhahti nopeasti kohti Joltikia, katkaisten iskun aikana sen rihman, mutta tippuen yhdessä ötökkä-pokémonin kanssa maahan. Kuului ontto tömähdys,  ja siinä ne molemmat makasivat maassa, uupuneina.
”Kumpikaan ei voi jatkaa!” Kuulin tuomarin toteavan. ”Seuraava kierros ratkaisee.”

Riensin kentälle, hakemaan Bellen. Olisi ehkä ollut nopeampaa vain kutsua se takaisin palloonsa, mutta halusin kiittää sitä. Olihan tämä ensimmäinen ottelumme.
Nostin Bellen syliini, se oli kevyt, kuin höyhen.
”Beautii..” Se sanoi heikolla äänellä.
”Hyvin tehty Belle.” Minä sopersin. ”Sinä olit upea! Ansaitset leposi. Palaa.”
Otin Bellen poképallon esiin ja kutsuin sen takaisin palloonsa. Juuri ennen kuin pallosta kimpoava punainen lasersäde imaisi Beautiflyn sisälleen, jokin sen silmissä muuttui, tuike, joka oli aiemmin ollut yksinäinen, nyt se oli muuttunut ystävälliseksi. Vaikkei sitä voinutkaan nähdä, minusta tuntui kuin Belle olisi hymyillyt minulle.

Kinoko kutsui Joltikinsa takaisin hammasta purren.
”Alan ymmärtää, miksi serkkuni hävisi sinulle.” Hän mumisi, varmaankin toivoen, etten kuullut sitä.
Sitten hän heitti areenalle toisen poképallon. ”Mene, Butterfree!”
Areenalle heitetystä pallosta astui, tai pikemminkin liihotteli esiin kaunis erikoisen värinen perhospokémon, Butterfree.
”Mennään, Ozzy!” Minä huikkasin ja heitin Oshawottini pallon areenalle. Ozzy poistui pallostaan  iloisesti, mutta vakavoitui heti nähdessään, että kyseessä oli ottelu.
”Tämä lienee se sama Oshawott jota käytit kilpailussa?” Kinoko arveli.
”Yksi ja sama.” Minä myönsin.
”Mutta meitä te ette voita!” Kinoko julisti.
”Sehän nähdään!” Minä naurahdin. Enempää aikaa puheisiin ei tuhlattu. Oli aika aloittaa tämä.
”Butterfree, tee Confusion!” Kinoko komensi pokémoniaan.
Butterfree katsahti tyttöä välinpitämättömästi, mutta totteli lopulta. Sen koko ruumiin ympäröi vaaleansininen aura. Sitten se löi yhden voimakkaan kerran siivillään, en tiedä tarkalleen mitä tapahtui, mutta jokin virtaus – oli se sitten tuulta tai jotain muuta, mutta se jokatapauksessa kaatoi Ozzyn kumoon sellaisella voimalla että Oshawott nöytti jo siltö ettei se saanut kunnolla henkeä. Ozzy toki yritti nousta seisomaan, mutta se ei pysynyt pystyssä, tai pysyi, mutta liikkui samalla tavalla kuin Qwill silloin, kun oli ottanut yhden lasin liikaa sitä vähän kirkkaampaa vettä.
”Nyt, tackle!” Kinoko määräsi. Butterfree kiisi nopeaa vauhtia syöksyyn, kohti Ozzya. Edes minä en nähnyt sen lähestyvän, sitten se vain iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ozzy kaatui iskun voimasta. Se toki nousi ylös, mutta silloin Butterfree iski uudelleen ylhäältä tacklellaan ja Ozzy kaatui uudelleen nokalleen.
”Rauhoitu, Ozzy!” Minä huusin. ”Tee Focus Energy!”
”Oshawott!” Ozzy veti henkeä. Se nousi hitaasti ylös ja tee Focus Energy!”
Ozzy nousi päättäväisesti ja veti henkeä, se tuijotti ilmassa liihottelevaa Butterfreeta vihaisesti. Jos katseet voisivat tappaa..
Butterfree lähti uuteen syöksyyn, mutta tällä kertaa olimme valmiita. Tiesin nyt että Butterfree oli nopea, ja miten nopea se olikaan. Ozzyn silmissä paloi tuli, se ei aikonut luovuttaa!
”Hyppää!” Minä huusin, kun huomasin Butterfreen olevan tarpeeksi lähellä. ”Tee Tail Whip!”
Ozzy pomppasi maasta ylös kohti ilmojen halki syöksyvää butterfreetä. Ozzy kääntyi ilmassa ja läiskäisi sitten hännällään Butterfreetä suoraan sen päähän.
Butterfreen tasapaino järkkyi, mutta se pysyi silti ilmassa. Kuitenkin, tässä oli hyvä tilaisuus.
”Tee Water Gun!” Minä huusin.
”Tee Protect!” Kinoko huusi samaan aikaan.
Ozzyn suusta syöksyi suuri vesiryöppy kohti Butterfreetä, se osui, muttei Butterfreehen, vaan sitä ympäröivään näkymättömään kenttään, joka suojasi perhosta iskulta.
Ozzy laskeutui hypystään maahan ja näytti pettyneeltä.
”Ei se mitään, Ozzy.” Minä lohdutin. ”Hyppää uudelleen ja tee Spin tackle!”
”Osha!” Oshawott nyökkäsi uhmakkaasti ja loikkasi uudelleen ilmaan.
”Väistä ja tee Sleep Powder!” Kinoko huusi. Butterfree kuitenkin katsahti kouluttajaansa haastavasti, ikään kuin olisi kyllästynyt komenteluun. Se ei siis katsonut, mistä päin Ozzy oikein tuli, niinpä ilmassa ympäri pyörivän Oshawottin isku osui. Ozzy palasi tyytyväisen näköisenä maan pinnalle ja hymyili.
”Varo!” Minä kiljaisin, sillä Butterfree liisi, tuli ja puukotti Ozzya selkään. No ei oikeasti, mutta taklasi sitä selkään, niin että Ozzy lensi maata pitkin parisataa metriä vatsaltaan.
”Osha!” Ozzy äännähti ärtyneesti ja nousi tomerasti ylös, mutta Butterfree olikin siirtynyt kaartelemaan Ozzyn ylle, se laski siivistään kullanväristä pölyä suoraan Oshawottin niskaan.
Liikkeen nimi oli Stun Spore, ja se jähmetti Ozzyn paikoilleen.
”Osh..ha..wo..tt.” Ozzy äännähti turhautuneena.
”Ozzy, tee Water Gun ylhäälle suunnattuna.” Minä neuvoin. Ei sen ollut tarkoitus Butterfreehen osua, vaan jotain ihan muuta. Isku osui Butterfreehen vain puoliksi, eikä tehnyt korkeintaan muuta kuin suututti Butterfreen. Mutta ylös suunnattu vesi tipahteli pisaroina ampujansa niskaan, poistaen Stun Sporen vaikutuksen.
”Butterfree.” Kinoko huokaisi. ”Tee Solar Beam!”
”Free.” Butterfree vastasi nokkavasti, mutta alkoi siitä huolimatta luoda säkenöivää kirkkaan oranssinkeltaista Solar Beamiä.
”Vastaa Water Gun Twisterillä!” Minä neuvoin. ”Pyöri ensin maassa ja hyppää sitten!”
Olihan se uhkarohkea veto, mutta ehkä se toimisi ja jos ei, niin sitten olisin pysyvän syyllisyyden alaisena loppu elämäni ajan. Mutta juuri nyt oli pistettävä parastaan tai kohdattava häviö.
Ozzy pyörähti pirulettejä maassa muutaman kerran, samanaikaisesti kun vesiryöppysi sen suusta, tehden  Water Gunista pienen pyörteen näköisen.
Sitten se loikkasi kohti Butterfreetä ja sen laukaisemaa Solar Beamiä..!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s