Vanhat Vihellyksen tarinat > 4: Pokékokki ahdingossa

Tämä tarina on alun perin kirjoitettu Lokakuussa 2012.

Huokaisin. Katselin Qwillin yritystä pyydystää itselleen Sewaddlea.
”Mene, Jim!” Qwill komensi Chimchariaan. ”Tee Ember!”
”Chim…chaaaaar!” Qwill Chimchar huusi ja sen suusta pulppusi pieniä palavia tuli hiukkasia. Ne osuivat suoraan Sewaddleen.
”Hyvä!” Qwill kehui. ”Nyt! Matkaan poképallo!”
Hän heitti poképallon pökerryksissä olevaa Sewaddlea kohti. Pallo imaisi toukkamaisen pokémonin sisään ja laskeutui maahan. Se pyörähti kerran, ja toisen ja vielä kolmannenkin, kunnes se jäi maahan liikkumattomana.
”Ja siellä on.” Qwill hymyili. ”Hyvää työtä, Jim!”
”Chaar.” Pokémon hymähti.   
Qwill kutsui sen takaisin palloonsa ja hymyili tyytyväisenä.
”Mennäänkö sitten?” Hän rallatti.
”Sinäpä piristyit äkkiä.” Minä mutisin. ”Olisi pitänyt ottaa hoitaja Joy mukaan..”
”M-Mitä ihmettä oikein horiset, Harley?” Qwillin pärstä levähti ja hänen kasvonsa olivat todella näkemisen arvoiset.
”Sitä mitä sanoin.” Minä hymähdin ja lähdin juoksemaan pitkin tietä, nauraen.
”Harley!” Qwill huusi. ”Odota, tuo saattaa olla vaarallista..villi pokémonit..!”
”Joo, joo!” Minä huusin. ”En minä heinikkoon mene!”
Tosin en odottanut että vihainen Ledyba tulee vastaan, ja päättää käyttää minuun tacklea. En edes nähnyt sitä. Se yht’äkkiä se vain ilmestyi jostain ja tyrkkäsi minut kumoon.
”Harley!” Qwill huusi. ”Sattuiko?”
Katsahdin ilmassa pörräävää pokémonia varovasti. Se huomasi ettei isku juuri vaikuttanut minuun – ainakaan sen mielestä.
Se kääntyi iskeäkseen uudelleen, täytyy sanoa että tällä kertaa Ozzy ajoitti hyvin luvattoman pallosta tulonsa.
Se hyppäsi heti eteeni, ja katsoi uutta tuttavuutta vihaisesti.
”Osha!”
Sitten se ruiskutti vesiryöpyn Ledyban päälle, niin voimakkaasti että pokémon katsoi parhaaksi häipyä.

Huokaisin helpottuneena. ”Kiitti, Ozzy.”
”Oshawott!” Ozzy nyökkäili omahyväisesti päätään.
”Harley, sattuiko?” Qwill huusi ja hölkkäsi luokseni. ”Minähän sanoin!”
”No joo, joo.” Minä mutisin. ”Ei sattunut.”
Paljoa. Mutta sen, jätin sanomatta. Nousin ylös maasta ja pyyhin hiekkatiestä lähteneen tomun vaatteistani.
”Kiitti, Ozzy.” Minä sanoin ja taputin Oshawottiani päähän. ”Teit hyvin.”
”Wott!” Ozzy hihkaisi.
”Oletko nyt ihan varmasti kunnossa?” Qwill kyseli.
Minä huokaisin. ”Ozzy. Miten olisi pieni Water Gun tuohon suuntaan?”
Osoitin veljeäni.
”Osha!” Ozzy nyökkäsi viekas virne kasvoillaan ja tuijotti Qwilliä. Pian sen suusta pulppusi vesi suihku, joka osui suoraan Qwillin kasvoille.
”Ghei!” Qwill murahti.
”Joko nyt uskot että olen kunnossa?” Minä virnistin, kutsuin Ozzyn takaisin palloonsa ja jatkoin hyvillä mielin matkaa.
”Mutta kai sinä ymmärrät, että täällä pitää olla varovainen?” Qwill kärtti.
”No joo joo, mutsi.” Minä mutisin. Juku, tästä tulisi vielä piiitkä matka..

Matka seuraavaan kaupunkiin oli pidempi, ja Qwillin masentavalla seuralla, aika tuntui vain matelevan. En edes tiedä kuinka monta kertaa sen matkan aikana huokailin. Minua alkoi väsyttää tylsän isoveljen pokémon ja ole varovainen-valistus.
Route kakkosella ei ollut oikeastaan mitään merkittävää. Metsää ja ruohikkoa silmän kantamattomiin. Uusi huokaus.
Tämä oli tylsää.  Miksei nyt voisi tapahtua jotain jännittävää tapahtua, miksei jossain voisi vaikkapa pamahtaa tai jotain?
Sanotaan ettei tuollaista saisi toivoa, sillä se saattaa toteutua.
Niin.
Ennen kuin ehdin sanoa ”Voi Tylsyys!” kuulin meteliä edestä, kauempaa tieltä.
”Mikäs se tuo oli?” Kysyin itseltäni ja lähdin juoksemaan melskettä kohti.
”Hei-!” Qwill huusi perääni. ”Älä lähde omin päin minnekään!”
Mutta juuri nyt olin liian tylsistynyt kuuntelemaan häntä. Tuolla edessäpäin oli jotain, paljon mielenkiintoisempaa kuin Qwill.
Ja oli kuulkaa hyvä että satuin paikalle. Siellä oli menossa tappelu. Melko yksipuolinen tappelu olikin, kolme konnan näköistä univormu poikaa ja yksi ei univormu poika, joka näytti olevan pulassa.

”No niin, pätkä.” Puhisi sellainen pottatukka, jolla oli kierot turkoosit silmät ja kasvoilla omahyväinen virne, vähän niin kuin sillä Fritzillä. Mutta Fritz se ei ollut, näillä oli punaruskeat paidat, joiden rinnuksiin oli raapustettu ”Terra Enterprise”, lisäksi niillä oli tummat farkut. Epäilyttävän näköisiä hyypiöitä. Mutta koska en ollut varma tilanteesta, piilouduin koivun varjoon, siksi kunnes olisin varma, kannattiko tuohon osallistua.
”Se taitaakin loppua tähän.” Kiero silmä mahtaili. ”Ei sinulla ole enää mitään mahdollisuuksia, kaikki pokémonisi ovat pyörtyneet!”
”Anna loput tänne sovinnolla!” Sanoi toinen luihun näköinen poika haastavasti.
”Niin!” Kolmas mahtaili.
”Ei!” Pulassa oleva kiisti. ”Minulla on vielä yksi eikä kunnon kouluttaja luovuta taistelutta!”
Kolme vastaan yksi? Ei reilua!
”Vai että kolme yhtä vastaan?”  Minä avasin suuni. Pulassa oleva poika, sillä oli mintun vihreät jokseenkin pystyt hiukset, otsalle oli sidottu punainen huivi, hänen silmänsä olivat myös mintun vihreät ja asu koostui valko-keltaisesta hupparista ja beigen värisistä housuista. Poika säikähti ääntäni, siltä se ainakin näytti.
Keskimmäinen niistä konnista vislasi. ”No kukas sieltä tuli?”
Mulkaisin häntä vihaisesti. ”Tyttö joka potkii sinua persuksille!”
”Outs.” Poika nauroi. ”Taidatkin olla tämän nynnyn pelastava enkeli?”
”Leipä läpi kiinni.” Minä mutisin. ”Kitty, lavalle!”
Heitin maahan poképallon, josta Kitty hyppäsi innoissaan ulos.
”Nya!”
”Kas, miten söpö Skitty.” Poika naurahti. ”Sopii söpölle kouluttajalle.” Hän iski silmää.
Selkäni takaa rykäys. ”Pidä likaiset näppisi vain sillä puolella!”
”Qwill, painu kuuseen.” Sanoin vaistomaisesti.
”Mitä täällä tapahtuu?” Qwill kysyi siltä juipilta, joka näytti olevan ahdingossa.
”Nuo tyypit ovat varkaita.” Selitti hän. ”Terra Enterprisesta.”
”Terra Enterprisesta?” Minä toistin.
”Paikallinen rikollisjärjestö.” Poika vastasi. ”Yrittivät pölliä minunkin pokémonini.”
”Sinulla on vielä yksi?” Minä varmistin. ”Meitä on kolme kolmea vastaan.”
”Autatteko minua?” Poika sönkötti.
”En minä muuten olisi Kittyä esiin kutsunut!” Minä huudahdin. ”Vauhtia masiinaan Qwill!”
Qwill hymähti. ”Mentiin, Dara!”
Qwill heitti poképallonsa maahan, sen sisältä astui pieni kokoinen Deerling.
”Deer, Deer!” Se äännähti.
”Ulos, Lupin!” Ahdingossa oleva poika heitti puolestaan maahan oman pallonsa.
Pallosta kompuroi esiin vihreää palloa muistuttava pokémon, jonka päässä keikkui keltainen sulka.
”Gulp!”
Kolmen hyypiön huulille kaareilivat hymyn poikaset. Ne heittivät yhtaikaa poképallonsa maahan. Drifloon, Ariados, Murkrow.
”Mitä tehdään?” Minä kysyin.
”Minä hoidan Ariadosin.” Qwill sanoi.
”Kitty on ketterä.” Minä huomautin. ”Otan Murkrow’n!”
”Minulle jää siis tuo Drifloon.” Poika pulassa mutisi. ”Aloitetaan!”

”Kitty, tee niin kuin viimeksikin.” Minä neuvoin. ”Hyökkää vasta kun minä sanon!”
”Nya!” Kitty naukui päättäväisesti.
”No niin, Claw aloita Peckillä!” Murkrow’n kouluttaja huudahti.
”Väistä sitä, Kitty!” Minä määräsin. ”Jos tuo nokka osuu sinuun, se saa pahaa jälkeä aikaan.”
”Nya!” Pokémon naukaisi, ja loikkasi sivuun ennen nokkaisun osumista.
”Hyppää, pyöri ja tee Tail Whip!” Minä huusin.
”Tee Pursuit!” Vieras konna määräsi. ”Iske suoraan!”
Murkrow teki kaarteen, sitten se syöksyi kohti Kittyä. Kitty värähti.
”Toimi suoraan!” Minä huusin. ”Onnistut kyllä!”
Ei Kitty olisi ehtinyt edes väistää. Tuo Murkrow oli supernopea. Mutta silti Kitty hyppäsi, pyöri ilmassa, niin se minimoi vahingot. Vaikka Murkrown terävä nokka viilsikin Kittyä, se pääsi silti tavoitteeseensa. Pursuit antoi Kittylle lisää vauhtia, niin että se liisi pokémonin yli ja iski Tail Whipin sijasta pyörivän tacklen.
”Vau, mikä liike!” Minä huikkasin. ”Hyvä Kitty.”
Kitty kuitenkin laskeutui maahan vatsalleen, sen pää vuoppui puolelta toiselle. Sitä huimasi.
”Nyt, Claw!” Terra Enterprisen konna riemuitsi. ”Tee Peck!”
Kitty ei millään ehtinyt pois alta, raukka-parka oli niin pökerryksissä, isku osui ja upposi, niin kovin että se lennätti pikku Kitty-raasun ilmaan. Siinä oli tilaisuus!
”Kitty, hyppää ilmasta sen selkään!” Minä huusin. ”Tee sitten Tackle!”
”Njah!” Kitty nyökkäsi ilmasta. Se käytti ilma virtaa hyväksi ja laskeutui jaloilleen Murkrow’n selkään.
”Ravista se pois!” Kouluttaja käski Murkrow’taan.
Siitä alkoi pikku-Kittyni vuoristorata, mutta Kitty oli päättänyt että siinä se pysyy! Se ei pudonnut, ei vaikka Murkrow kuinka yritti.
”Mahtavaa, Kitty!” Minä kehuin. ”Tee sama kuin viimeeksi, sitä Fritzin idioottia vastaan!”
”Nyaa!”
Kitty hyppäsi pois Murkrow’n selästä, se oli niin kevyt, ettei tuuli laskenut sitä heti maahan.
”Tee Peck!”
”Tail Whip!” Minä käskin. ”Tee se juuri ennen kuin isku osuu.”
”Nyaa!” Kitty vastasi.

Toisin kuin viimeeksi, Kitty ei värissyt. Se laskeutui tyynesti ja melkein tassut maahan porautuneena. Kun Murkrow sitten syöksyi ilman halki, Kitty odotti.
”Krääh!” Murkrow rääkäisi saavuttaessaan kohdettaan, ja juuri ennen osumaa, Kitty pomppasi tumman lintupokémonin nokan päälle, sitten se huitaisi hännällään Murkrow’n päätä, hyppäsi päätä hyppy-alustana käyttäen sen selkään.  Murkrow pää notkahteli puolelta toiselle, sitä vissiin huimasi.
”Tee Fake Out!” Minä komensin. ”Samalla tekniikalla kuin ennen!”
”Nya!” Kitty naukaisi.  Se teki uuden hypyn, eikä Murkrow huimauksen takia ehtinyt lentää pois alta. Kitty pyörähti ilmassa, ja läimäisi ensin eturaajoillaan Murkrow’n selkää ja sitten vielä hännällään, niin että pokémon alkoi vaappua.
Se putoaisi, tiesin sen, siksi oli parempi kutsua Kitty takaisin maan kamaralle.
”Kitty, tule alas!” Minä huusin. Niin se tulikin, hyppäsi suoraan syliini.
”Nah!” Kitty äännähti tyytyväisenä.
”Claw, takaisin!” Kouluttaja kutsui Mutkrow’n takaisin palloonsa ennen kuin se ehti pudota.
Sitten kouluttajan kelmi hymähti. ”Tämä ei jää tähän. Pidä se mielessäsi.”
Minä nyökkäsin. ”Ei takuulla, jos ahdistelette vielä muita kouluttajia.”

 
Lopulta ottelut olivat ohitse. Veljelläni ei ollut vaikeaa, mutta tällä pulassa olleella vihertukalla oli hieman vaikeuksia. Lopulta hänkin sai hoidettua ottelunsa kunnialla.
”Meidän pitäisi tehdä jotain.” Qwill sanoi roistojen lähdettyä.
”Ei niille voi mitään.” Sanoi vihertukka. ”Olen kiitollinen avustanne.”
Jatkoimme matkaa yhdessä, sillä vihertukka oli myös menossa Tallgrass Cityyn.
”O-Olin matkalla Tall Grass Cityyn kun nuo juipit hyökkäsivät.” Vihertukka kertoi matkalla. ”Hyökkäsivät kaikki kerralla, enkä voinut mitään.”
”Hyvä että Harley lähti harhailemaan.” Qwill nauroi.
”Eli minä.” Minä mutisin. ”Entäs sinä vihertukka?”
”Öh.. minun nimeni on Trev Riviéra.” Vihertukka sanoi. ”Olen pokékokki.”
”Pokékokki?” Minä kysyin. ”Mikä se on?”
”Kokki joka tekee ruokaa pokémonien kanssa.” Trev sanoi.
”Oletko hyväkin kokki?” Minä töksäytin. ”Minulla alkaa olla nälkä!”
Trev naurahti. ”No voisinhan minä kokata jotain.”
”Kuulostaa hyvältä!” Qwill julisti. ”Matkaa on vielä tovi, mutta me voisimme levätä ja antaa pokémonien vähän leikkiä keskenään.”

Teimme kuten Qwill ehdottikin. Trev alkoi laittaa ruokaa; hänellä oli mukanaan kannettava keittiö-setti, pata, aterin-setti, astiasto ja kasa erinäisiä raaka-aineita. Trev touhuisi ruokansa parissa jaloissaan yksi pokémoneistaan, Munchlax. Loput Trevin pokémonit, Gulpin ja Chikorita ottivat ruohikolla aurinkoa.
Kitty ja Ozzy sen sijaan leikkivät hippaa toistensa kanssa, ne juoksivat minun ympärilläni, ja Ozzy – kaatuili tuon tuostakin. Minä istuin maassa lepuuttaen jalkojani, Dara – isoveljen pokémon istui vieressäni, minua vahtaamassa.
Pieni Sewaddle seurasi tiivisti Jim-Chimchairia, myös Windy-Wingull oli mukana tutustumassa uuteen toveriin.
”Kuule Harley.” Trev sanoi äkkiä. ”Sinun Skittysi liikkeet olivat upeita.”
”Niin minustakin.” Minä hymyilin. ”Kitty on sellainen moni osaaja.”
”Nah!” Kitty kehräsi ja tuuppasi leikkisästi Ozzya.
”Se menestyisi varmasti hyvin kilpailuissa.” Trev vakuutti. ”Tarkoitan tietenkin pokémon kilpailuja.”
”Niitä joissa koordinaattorit käyvät.” Minä muistelin.
”Joko olet päättänyt ryhdytkö kouluttajaksi vai koordinaattoriksi?” Trev kysyi.
”En.” Minä huokaisin. ”Haluaisin kouluttajaksi, mutta myös kilpailut vaikuttavat kivoilta, enkä oikein tiedä..”
”Voithan koettaa molempia.” Qwill puuttui puheeseen. ”Eikös Tallgrass Cityssä ole pokémon kilpailu?”
”On siellä.” Trev kertoi. ”Voisit osallistua siihen.”
”Mutta entä Sali-ottelu?” Minä kysyin.
”Ehdit nekin.” Qwill vakuutti. ”Ei se Sali mihinkään karkaa!”
”Oshawott!” Ozzy nyökytti innoissaan päätään.
”Nyaah!” Kittykin naukui.
”No, ehkä minä yritän sitä.” Minä lupasin. ”Sitten Tallgrass Cityssä.”

Kommentit:

Cinna


Tarina #4

Ohhoh, koordinaattorikisa tulossa seuraavaksi? :>
Sinulla on kivoja nimiä. Terra Enterprise on varmaan omaperäisin pahisryhmittymän nimi, johon olen toistaiseksi törmännyt. 8) Ja pokekokki on jännä idea, tykkään.

Ozzy ja Skitty §15 ja sinä §20~

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s