Vanhat Vihellyksen tarinat > 1 – Ilkikurinen Oshawott

Tämä tarina on alun perin julkaistu Syyskuussa 2012 Pokémonhoitola Tuulen Vihellykseen.


Ai, mitenkö minä aloitin matkani? Jaa-a, tämä on oikeastaan aika hassu tarina, jossa on mukana eräs pahankurinen pokémon.
Se kaikki alkoi sinä syyskuisena iltana, kun olin haravoimassa pihaamme. Juuri nyt kotityöt olivat minun vastuullani, sillä veljeni, heitä oli neljä, olivat kukin missäkin. Vanhin heistä, Brett, oli juuri nyt Zodiac Islandilla, kiertelemässä pokémoniensa kanssa tai jotain. Toiseksi vanhin veli, Troy, oli jossain päin Shining Townia, jos kirjettä on uskominen, keskimmäinen isoveli Qwill laahusti jossain tässä pikkukaupungissa, hän pysyy kotona kera Jimin, Chimchairinsa kanssa, mutta nuorin isoveljistäni Tim, hänkin oli reissussa Aurora Peekissä.
Ja isä.. no jos ei puhuta siitä?
Hyvä.

Olin juuri saanut koko pihan haravoitua, kirjavan väriset lehdet oli kasattu sieväksi kasaksi vanhan vaahteran juurelle. Hymyilin tyytyväisenä. Työni oli vihdoinkin tehty.
Enhän minä mitenkään voinut tietää, että vaahteran latvassa istuskeli ilkikurinen pieni Oshawott, joka päätti leikkiä Tarzania, hyppäämällä keskelle lehtikasaa ja levittää vaivalla keräämäni lehdet uudelleen levälleen.
”Oshawott!” Se riemuitsi ja nauroi.
Mulkaisin pokémonia vihaisena, oliko sillä pienintäkään ideaa siitä, kuinka kauan tämän pihan siivoaminen kesti?
Oshawott huomasi oitis tuiman katseeni, ja katsoi parhaaksi häipyä. Se yritti hipsiä vähin äänin pois lehtien seasta, ja kuvitteli kai etten minä nähnyt. Kun se sitten sattui kipittämään pienillä jaloillaan ohitseni, Oshawott kääntyi minua kohti, sen tummansinisissä nappisilmissä sädehti jokin, ilkikurinen kiilto. Sitten Oshawott näytti minulle kieltä. Raivo kuohahti sisälläni.
Tein salaman nopean liikkeen, ja nostin Oshawottin hellästi maasta, suoraan kasvojeni eteen.
”Kuulepas nyt, sinä senkin nuori nousukas!” Minä kajautin. ”Onko sinulla aavistustakaan kuinka kauan minä siistin tätä himskutin pihaa? Sanohan oliko tuo kivasti tehty?”
”Wott.” Oshawott kohautti hartioitaan.
”Ei kiinnosta vai?” Minä murahdin. Huokaisin syvään ja katsahdin pihaa. Lehdet olivat taas levinneet, eikä piha muutenkaan mikään kaunis näky ollut. Puutarhan ruoho retkotti syystuulessa yli pitkänä ja likaisena. Rikkaruohotkin rehottivat kesyttämättöminä kukkapenkeissä, joissa ei sitten äidin poismenon jälkeen ollut kasvanut mitään, kaikki tässä paikassa oli yhtä sotkua, terassi oli melkein läpi mätä, talomme vaalean keltainen maali oli hilseillyt jo ajat sitten maahan. Ja mitä taas tulee tuohon vanhaan vajaan tontillamme, se näytti aivan koin syömältä. Sen katossa oli reikä, kato oli rupulainen, kuin jokin olisi nakertanut sen reunoja.
Sen ovi ei ikinä pysynyt kiinni, ja saranatkin olivat kai läpimädät, sillä jopa niiden narina sai korvat soimaan.

Oshawott potki ilmaa kärsimättömänä. Minä puolestani marssin sen kanssa vajaan, joka oli muuten pilkkopimeä, mutta oven raosta pilkotti sen verran että näin vastakkaisen puuseinän, jolta roikkui kaikenmaailman kasseja, työkaluja ja vanhat hiekkalaatikko-leluni.
Yksi niistä leluista sattui olemaan pastellin sininen muovinen pieni harava, otin sen seinältä ja sen jälkeen saapastelin ulos vajasta, jättäen oven avonaiseksi.
Kannoin Oshawottin tuulessa jo lisää levinneen lehtikasan eteen.
”No niin, riiviö. Saat luvan auttaa minua, kun kerran täällä sotkitkin.” Minä sanoin vakavalla äänellä.
”Oshawott?” Oshawott katsoi minua typertyneesti kuin olisi kysynyt:
”Mitä pitääkö minun auttaa?”
Laskin Oshawottin maahan ja ojensin muoviharavan sille.
”No niin. Saat auttaa minua haravoimisessa.” Haravoin kasaan pari lehteä esimerkiksi. ”Kas näin.”
Oshawott käänsi pienen muovisen haravan nurinpäin ja yritti haravoida sillä paria lehteä kasaan, mutta se ei onnistunut, koska haravan piikikäs pää oli suunnattu ylöspäin.
”Käännä piikikäs puoli alaspäin.” Minä neuvoin.
”Wott?” Oshawott käänsi haravan ympäri ja yritti uudelleen haravoida lehtiä. Tällä kertaa se onnistuikin siinä.
Sen jälkeen Oshawott haravoi lehtiä keskittyneesti.
”Hyvin menee, Ozzy.” Minä kehuin. Oshawott säpsähti.
”Wott?” Se kysyi.
”Mitä nyt?” Minä kysyin. ”Minusta Oshawott on vähän turhan pitkä nimi..”

Sen jälkeen keskityin tiiviisti työntekoon, eikä Ozzy muuten yrittänytkään karata. Se alkoi puskea töitä entistä kovemmin.
Minulla taas, oli kivaa. Niin kivaa minulla ei ole ollut näin kivaa aikoihin.
Oli sinäänsä harmi, että työ tuli nopeasti valmiiksi. Minulla ei ollut omaa pokémonia, kuten veljilläni, ja siksi olisin halunnut viettää vähän kauemmin aikaa pienen Oshawottin kanssa.
”No niin, voit mennä kotiin.” Minä sanoin Oshawottille. ”Pidähän huoli itsestäsi.”
Sen jälkeen, minä menin sisälle, ränsistyneeseen taloon, katsomatta taakseni. Niin oli helpompaa.
Huokaisin. ”Nyt pitää Qwilliä.” Minä mutisin. ”Hän saisi raivata nuo kasat pois..”
Jätin pitkät saapikkaani eteiseen ja tallustin vähän enemmän kaatopaikkaa kuin olohuonetta muistuttavaan avaraan huoneeseen. Siellä oli kulunut sohva ja koin syömät nojatuolit ja pöytä josta puuttui toinen etummainen jalka. Ainoa uudehko asia tässä huoneessa oli telkkari, jonka kaiuttimet olivat sökönä. Telkkari oli asetettu parinsadan metrin päähän sohvasta, väljähtyneen seinän edustalle.
Käperryin sohvalle, ja tuijotin telkkarin tyhjää ruutua, ainakin siksi kunnes kuulin oven käyvän.
Qwill oli tullut kotiin.

Ovi narahti niin että pelästyin sen irtoavan saranoiltaan, mutta se kesti – toistaiseksi.
”Moi!” Vilkkaan pojan ääni huikkasi ovelta. ”Sait näköjään jo haravoitua! Hyvä sillä me..”
”Sillä voit raahata lehtikasat jonnekin.” Minä jatkoin automaattisesti.
”Ei kun me menemme yhteen kivaan paikkaan.”
”Mitä jos jätettäisiin se, ja sinä voisit siivota täällä – kerrankin.” Minä mutisin ja silmäilin kolmijalkaista pöytää, joka oli täynnä tyhjiä limu-pulloja ja tölkkejä, höystettynä pikaruokapaikan ruokapakkauksilla.
”Ei kun nyt tulet!” Qwill kärtti olohuoneen oven suulta. ”Minä jo vähän lupasin että tulet.”
”En jaksa.” Minä tokaisin ja haukottelin.
Qwill, joka saapasteli likaisilla kengillään olohuoneeseen, punaisessa tuulitakissa, joka muuten sopi aika hyvin mustan kurittoman hiuspehkon ja rubiinin väristen silmien kanssa, ja veti minut sohvalta ylös.
”Nyt mentiin.”
Olin väsähtänyt, enkä olisi millään tahtonut mennä yhtään minnekään, mutta veljeni tökki minut liikkeelle.

Puin uudestaan saapikkaat jalkaani, ja tyydyin seuraamaan typerää veljeäni, hänen ”kiva paikkansa” tuskin oli mitään kovin isoa, sillä valitettavasti täällä ei ollut mitään merkittävää. Suurin ja ainut nähtävyys oli professori Mimosan pokémon laboratorio. Se oli isoin rakennus tässä kyläpahasessa, ja minä sattuneista syistä olin ainut perheestäni joka ei siellä vielä käynyt.
”Kuitenkin tämä on jotain tosi tyhmää.” Minä mumisin.
”Älä ole aina noin negatiivinen.” Qwill nauroi.
Ja ennen kuin sitä itse tajusinkaan, seisoimme aivan laboratorion edessä. Se oli suuri tiilirakennus, jossa oli paljon ikkunoita. Ja sen ympärillä oli suuri puutarha, jossa pokémonit vipelsivät kaiken päivää.

”No niin, Harley.” Minä totesin itsekseni. ”Tämä ei ole sitä mitä ajattelet. Qwill vaan tahtoo esitellä sinut jollekin kouluttaja-kaverilleen, ei muuta.”
Mutta Qwill virnisti ja avasi minulle narisevan portin. ”Käy sisään sisko-kulta~.”
”Käyn sisään, jos et enää kutsu minua tuoksi.” Minä mutisin ja Qwill nauroi.
Laboratorion oven edessä seisoi tukevahko mieshenkilö, joka oli pukeutunut pitkään valkoiseen takkiin. Hän hymyili.
”Professori odottaakin teitä jo.”
”Hyvä.” Qwill vastasi. ”Tulehan, Harley-chan.”
”Mottaan sinua, jos vielä kutsut minua Harley-chaniksi!” Minä suutahdin.
”Sori, sori.” Qwill jatkoi nauruaan ja läimäisi minua selkään.
Huokaisin syvään, ja avasin labran oven. Labra oli kirkas ja täynnä tilaa, kirjahyllyjä joissa oli sekä kirjoja että poképalloja. Siellä oli myös PC ja huoneen päädyssä seisoi keski-ikäinen nainen, jolla oli ruskeat nutturalle nostetut hiukset ja yllään samanlainen valkoinen takki, kuin miehellä ovella. Hän oli kaupunkimme pokémon professori, sen nyt tiesi tyhmäkin.
”Tässä sitä ollaan.” Qwill totesi, ehdittyämme professorin luo.
”Harley Leroux.” Professori sanoi miellyttävällä äänellä. ”Veljesi sanoi että olet pokémonia vailla, onko se totta?”
”Öh..joo?” Vastasin epävarmasti.
”No, sille tehdään muutos!” Professori julisti ja viittasi vieressään olevalle pöydälle, jossa oli viisi kolmen pallon pituista riviä poképalloa. ”Saat valita näistä.”

Sain esittelyn jokaisesta tyypistä, Tuli, vesi ja ruoho-tyypistä.
Ensimmäisissä palloissa oli tulityyppiä, lohikäärmemäinen lisko, Charmander, jonka hännän päässä paloi liekki. Sitten oli tulihiiri-pokémon, Cyndaquil, pientä tipua muistuttava oranssin värinen, Torchic, tuliapina pokémon, Chimchar ja tulisika pokémon nimeltä Tepig.
Seuraavaksi oli vuorossa ruoho-tyyppi, joihin kuuluivat, siemenpokémon, sipulia selässään kantava Bulbasaur, tyttömäinen Chicorita, jonka päästä kasvoi lehti, puu-gekko pokémon, Treecko, jolla oli karmivat keltaiset silmät, kilpikonna pokémon Turtwig, joka oli aika söpö, ja sitten käärme-lehtipokémon, ylpeän näköinen Snivy.
Vesityypin pokémoneja olivat kilpikonna Pokémon Squirtle, pieni dinosaurusta muistuttava Totodile, söpö mutakala pokémon Mudkip, sininen pingviini pokémon, Piplup ja sitten.. tyhjä poképallo.
”Minnehän se nyt on kadonnut?” Professori ihmetteli. ”Oshawott tykkää katoilla, mutta luulin että se olisi pallossaan, oli ainakin hetki sitten..”
Jokin raapi jalkaani, jollain kovalla esineellä. Käännyin katsomaan mikä ihme se oli, ja arvatkaapa mitä?
Siinä seisoi Oshawott leikkisä pilke silmissä kiiluen haravoimassa valkoista polvisukkaani.
”Oshawott!”
”Ai, täälläkö sinä asut, Ozzy?”
”Wott!” Se ojensi lyhyitä valkoisia käsiään, ja huitoi muovisella hiekkalelulla minua kohti.
”Pidä se vain.” Minä naurahdin. ”Sillä minä taidan valita sinut.”
”Oshawott!” Ozzy hyppäsi ilmaan, tiedä nyt mistä syystä..
Mutta niin minun matkani sai alkunsa, vaikkei alku helppoa ollut.. uskokaa huviksenne!
Mutta siitä sitten myöhemmin..

Kommentit

Cinna


Turhaan tylsäksi haukuit, ei tämä mielestäni mikään tylsä ollut; Vaikkei tästä nyt toisaalta edes niin paljoa tapahtunutkaan. Mutta pidän kirjoitustyylistäsi, ja eritoten pidin tuosta, kun törmäsit Oshawottiin ns. etukäteen, etkä vain suoraan hakenut sitä labrasta. Jatkoa odotellessa~

Ozzylle siis tulee tästä 10 exp, sinä saat §15.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s